Sinni Sinnikäs

Viikko täydellisenä oloneuvoksena

2012-02-29T12:05:00.000+02:00

Enpä olis uskonut, että tällainenkään tilanne ihan heti vastaan tulee! Kenneyskän alusta on viikko eikä Sinni oo käynyt ulkona muutakun kipaisten tarpeillaan :D Voisi luulla, että se menisi pitkin seiniä, mutta se vaan nukkuu, nukkuu ja vielä kerran nukkuu! Viimeisistä yskäoireista on jo monta päivää (taisi olla perjantai kun viimeisen kerran köhähteli), joten eiköhän me aleta uskaltaan takaisin ulos. En ole vaan pitänyt mitään kiirettä, kun näköjään lepo maistuu niin parantukoot rauhassa.

Nyt paistaa niin upeasti aurinko, että raahaan tuon sohvalla aurinkoläntissä sikeitä vetelevän otuksen ulos tahtoi tai ei :) Ehkä se siitä innostuu kun saa keuhkoihin raikasta ilmaa, tuo lähteminen näkyy vaan olevan aika ison työn takana. Mun turboni, joka on aina valmis ihan mihin vaan! Nyt se kääntää kylkeä ja urahtaa hyvin merkitsevästi :D Se on kyllä iloinen, heiluttaa häntää niinkuin aina eikä ole mitenkään masentunut, mutta uni maittaa. No, tämä on onneksi vaan hetkellistä ja edessä vasta ihanan pitkän ajan päästä seuraavan kerran! En kyllä yhtään valita, että juoksuväliksi tuli 9 kuukautta, en todellakaan. Siistiä et seuraava juoksu on odotettavissa joskus marraskuussa, joten päästään koko kesä treenaan ja kisaan aktiivisesti (ellei satu mitään odottamatonta)!

Sairastelua ja juoksua

2012-02-24T16:37:00.000+02:00

Ensinnäkin, Sinnillä oli tuossa jotain flunssantynkää, tosin jäi onneksi ilmeisen lyhyeksi. Toissapäivänä ja eilen se röhi, mutta ei enää tänään. Toivottavasti selvittiin näin helpolla! No, röhimisestä nyt kuitenki tuli karanteenia ettei levitetä eteenpäin ja ihan hyvään saumaan tulikin, koska Sinnillä on alkanu juoksu! Ei tässä kauaa odoteltukaan... 9kk tuli väliä edelliseen. Ilmeisesti juoksu on alkanu jo joitain päiviä sitten, koska oon ollu huomaavinani todella pieniä veritippoja, mutta aatellu et mun auennut nenä on sotkenu, kun Sinni kuitenki on pissannut ja pissaa edelleen ihan keltasta pissaa. En oo tajunnu sen enempää alkaa tutkiin, mut nyt jäi pikkunen läntti sen alle josta huomasin. Et onni onnettomuudessa on se, että nää tuli nyt päällekäin! Yskän takia enivei joudutaan pysyyn pois hallilta hetki, joten mikäs sen parempaa kun ottaa juoksu tähän samaan syssyyn. Näistä kun selvitään niin ollaan niiiiiiiiiin iskussa!

Tuulia Liuhto 18.2

2012-02-19T22:22:00.000+02:00

Eilen oli ohjelmassa Tuulia Liuhdon valmennus. Odotin päivältä paljon, sain vielä enemmän! Jes, mieletön treeni. Mä opin tekeen pakkovalsin+jaakotuksen (onks se yhtäkuin saksalainen?), ikinä ennen en oo tehny, mut olipa meille sopiva ohjaus! Kerkesin hyvin pois alta tuolla tavalla. Niitä mun ongelmia, eli valsseja tuli harjoiteltua ja alkovat luistaa vähän paremmin. Tästä mun ja valssien rakkaussuhteesta kertoo ehkä se, et yhessä vaiheessa kysyin et mikä on valssi, mihin ihmeeseen mun pitää pyöriä :D Keppikulmat oli kiitettävän vaikeita, mut niistäkin selvittiin. Tehtiin myös pimeään kulmaan lähetystä putkeen ja Sinni haki sinne hyvin, no broblem. Sain treenin aikana älyttömän määrän loistavia ohjeita ja pureksittavaa jäi pitkäksi aikaa! Korvaamaton kepo kuvasi kaiken, joten videoita on tullut ja tulee katsottua ahkerasti, niistä oppii hyvin. Rata näytti tältä:

Ja treeneistä koostevideo (10 min pitkä):

Sikagaee koira, jonka ohjaajan olis vaan opittava juokseen eteenpäin :D (koskaan aikaisemmin en olekkaan mitään tuollaista kuullut...)

Hyllysaldo 3

2012-02-19T22:15:00.000+02:00

Käytiin kasvattelemassa meidän hyllysaldoa tänään kahden radan verran ATT:llä :D Ei vaan, eilisestä Tuulia Liuhdon valmennuksesta oli paljon mielessä ja tän päivän radoissa olikin paljon onnistumisia! ATT oli kiva paikka kisata, lämmin ja väljä halli ja hyvät esteet. Molemmat radat tuntu helpoilta, ei mitään ihmeellisyyksiä. Ekalla radalla Sinni tuli hienosti puomin kontaktin, muurin, putken, pituuden ja hypyn. Sit tapahtu jotain mikä ei olis tullut pieneen mieleenkään! Lähetin sen putkeen ja nykäsin omat hartiani kohti seuraavia keppejä ja tadaa, Sinni käänty putkessa takasin!! Ja hyllytin kun tajusin tuon vasta kun se oli tullut jo seuraavan hypyn. Ohops, mun putkihullu koirani! Nojaa, rata jatku. Sinni teki hyvät kepit, mä v-a-l-s-s-a-s-i-n ja ONNISTUIN (oikeesti aika nätti valssi) ja Sinni ampu pussiin reippaasti (mielessä oli viime kisoissa käynyt pussiin jumiin jääminen) seuraava putkikin oli ok, mut sieltä ulos tullessa se hukkas mut! Oho :D Katteli hetken aikaa et mihis se nyt katos kunnes tajusin kiljasta ja päästiin aalle, jonka kontaktin se roiskas menemään ilman ajatustakaan pysähtymisestä. Mä hämäännyin, arvoin sekunnin et korjaanko ja päätinn lähettää putkeen (väärään päähän toki) ja siinä se sit olikin.

Seuraavalla radalla putkiongelmat jatku! Heti kolmosesteellä vitonen, koska Sinni ei meinannut mennä putkeen! Siitä aalle ja niin nätti kontakti, että parempaa ei olis voinut olla <3 Pikkusen väärään suuntaan menevä valssi ja viimehetken ohjaus keinulle, jota jännitin ihan sikana. Keinu on Sinnille ehdottomasti hankalin, se jännittää sitä joten joko a) ottaa herkästi lentokeinun tai b) epäröi keinulle tuloa. Vaihtoehto a) on huomattavasti huonompi ja olin miettinyt tosi paljon, millä kaikilla vippaskonsteilla saan sen tuleen hiljaa keinulle. Ja keinu suju just niinku halusinki <3 Se tuli sen rauhassa ja hallitusti, jee! Paras mahdollinen kokemus kisakeinusta koiralle seuraavia kisoja varten. Kepit haki hyvin (nyt mä uskallan antaa sille jo tilaa hakee ne) ja sit taas putkeen ja eiköhän se tullut takasin sieltä TAAS! Mä vielä rataantutustuessa päätin, et pyörähdän putken suuntasesti jotta mun liike jatkuu eikä nykäse sitä pois sieltä, mut ei vitsi. Se kävi puolessa välissä ja tuli takas. Sit toki seuraavaan ohjasin taas väärään päähän kun pasmat meni niin sekasin. Loppurata ok, puomin kontakti taas niiiiiiiin nätti.

Prässäsin Sinniä kiitettävän paljon ennen ratoja oleen hallussa ja sehän olikin, se oli TODELLA hanskassa. Mä oletan, että se oli niin hanskassa, että luki mun ohjausvirheet putkille mitä ei ennen oo tehnyt. Se on ennen ollut todennäköisesti sen verran vallaton radalla, että putkista tykkäävänä koirana on ampunut niihin paljoa välittämättä, mutta nyt kun lämppäsin sitä lukeen mun liikkeitä, niin kävi näin. Päivihän on mulle kerran sanonut, että jossain vaiheessa sun tarvii sit alkaa ohjaan se myös putkiin, nyt sä vaan luotat, että se menee kun se tykkää niistä. Nytkö tuli se hetki? Ongelmahan ei ole se, etteikö se irtoaisi, vaan se, että kun mä nykäsen olkapäätä, niin Sinni lukee sen äärimmäisen herkästi. Mä olen vaan luottanut, että joojoo noihin se nyt ainaki menee vaikka päällä seisoisin, mut ei näköjään, jos mä ohjaan muualle, ni ei mee. Mielenkiintoista ja jätti paljon mietittävää, tiistaina saa Päivi keksiä meille harjoituksia tämän saralla.

Päivästä jäi taas hyvä fiilis, vaikka me noita hyllyjä nyt tykätäänki ottaa, ni on meillä kuitenkin onnistumisiakin! Eikä nuo hyllyt oo kyllä paljosta kiinni. Joten pureskellaan nää jutut taas viikon valmennuksissa ja suunnataan kohti uusia kisoja!

Mulla oli muuten eilen ja tänään ekaa kertaa jalassa uudet menopelit, Inov-8 Oroc 280- popot. Aikasemmin oon juossu nappiksilla, mut ne alko tuleen tiensä päähän + oli noin hätäsen koiran kans liukkaat. Tää helmikuu ei oo mikään helpoin aika hankkii Inoveita (ovat suunnitukseen suunnitellut) mutta lievän metsästyksen jälkeen löyty Tampereelta Noname, joka maahantuo Inoveita, joten ei kun sinne sovitteleen. Olin aatellu X-Talon mallia, mut noissa Oroceissa olikin niin pienet nastat (luulin et ne on isot ja rikon koiran tassun jos astun päälle), et ei paljoa tarvinnut miettiä, kun Orocit luvattiin melken nastattoman kengän hinnalla! Ihan loistoiksi nuo on kyllä eilen ja tänään osoittautuneetkin, mieletöntä kun pystyy luottaan omaan liikkeeseen eikä tarvi miettiä, et missä kohtaa mahdollisesti liukastuu. Jotta Inoveita tarvitsevat suunnatkaahan Nonamen liikkeeseen Tampereelle!

Kuulumisia

2012-02-16T10:58:00.000+02:00

Kaikesta treenistä ja kisaamisesta huolimatta Sinni oli taas lihaksistoltaan ok kun luotto-Susku kävi sen hieromassa. Tää on kyllä asia mistä saan olla todella kiitollinen! Sinnin rakenne ja fysiikka on ilmeisen kunnossa, koska se kestää jumiutumatta melkoista rasitusta. Ollaan agilitattu aika huolella ja sen lisäks käyty hiihtämässä päivittäin umpimetsässä enkä kyllä ihan aina oo hyvällä omallatunnolla voinut olla alku- ja loppulämppien suhteen, kelit aiheuttaa kivasti haasteita ja joskus vaan ei yksinkertaisesti pysty esim. ratojen välissä pitään lihaksia lämpimänä siinä määrin kun tahtoisi. Mutta Sinni on kunnossa, jee! Aina hieronnassa oon vähän huolissani, "kun nyt se liukastu siellä ja tuolla ja nyt ollaan tehty korkeemmilla rimoilla ja nyt se joutu odottaan kylmässä autossa jne", mut mitään ihmeellistä ei oo ollut sitä yhtä kaatumisesta tullutta totaalijumia lukuunottamatta. Pidetään hierontaväli kolmessa viikossa, vaikka neljäkin passais, mutta mun oman mielenrauhan takia tarkistetaan kunto useammin eikähän siitä tietenkään haittaa ole missään nimessä, parempi vaan et jos jotain tuleekin, niin se huomataan sitten pian, jos en itse huomaa. Pikkumopo on sen verran arvokas, että teen kaiken mahdollisen ennaltaehkäisevän sen vuoksi :)

Kontaktit on ollut päteviä, vaikka sitä ei kai kannattais nyt sanoo koska ne saletisti paukkuu sitten viikonloppuna. Tai ei Sinni nyt varsinaista kontaktivirhettä kyllä tee tai todella ihme jos tekee (siis alastullessa, puomille ylösmennessä voi periaatteessa huonon ohjauksen johdosta ottaa vitosen, tarvis naksutella ylösmenot kuntoon mut sen ehtii, kun eipä puomille kovin vaikeita kulmia juur ykkösissä oo) mut voihan se unohtaa koko 2on2offin kisoihin mennessä (jos mä sössin). Mut toivotaan, et sujuis yhtä hienosti kun treeneissä!

Treeneistä muuten: Mietittiin Päivin kanssa Sinnille sopivimpia treenejä ja päädyttiin siihen, että käydään kaks kertaa viikossa yksin puol tuntia kerrallaan. Ja joitain muita valmennuksia katsottiin kans, nyt lauantaiks mennään Tuulia Liuhdon oppiin.

Joku päivä kuvailin jäällä muutaman räspyn:

Epiksiä

2012-02-11T20:33:00.001+02:00

Ens viikonloppuna olis tarkotus uskaltaa kahdelle agilityradalle, joten käytiin tänä viikonloppuna testaileen kontakteja epiksissä. Mentiin möllit ja kisaavat, harmi et mölleissä ei ollut ollenkaan kontakteja. Mölleissä Sinni tuli TAAS tokan esteen ohi, piru vie mä olen väkisin kallellaan sinne minne meno seuraavaksi jatkuisi ja tuuppaan Sinnin ohi esteestä. Näinhän kävi ekoissa virallisissakin. Mutta hyvä että näin kävi taas, nyt mä varmaan opin, et jos lähtö on ton tyyppinen, niin PAKKO miettiä ohjaus huolella. Muuten rata olikin ok, valssasin vähän liian myöhään niinku aina, mä en vaan oikeesti osaa valssata. Tiijän tasan tarkkaan, et 90% mun valsseista päättyy hyllyyn/vitoseen ja tämä mielessä päätin kokeilla mölliradalla seuraavassa ohjauspuolenvaihdossa persjättöä. Muut näkyi kaikki valssailevan, mutta ajattelin, että epävirallisissa on hyvä kokeilla ja jos selviää paremmin jollain muulla ohjaustavalla, niin virallisissakin ehkää uskaltaa rohkeammin kokeilla eikä lipee siihen turvalliseen valssiin, joka ei kuitenkaan mun tekemänä onnistu. Ja vitsi mä oon kyllä vähän ylpee itestäni, se persjättö onnistu!

Kisaavien rata olikin sitten melko kimurantti. Kysyin et minkähän luokan rataa tää vastaa ja tuomari arpo, etä jotain ykkösten ja kakkosten välillä, ehkä sellanen helppo kakkonen. Rata tuntu tutustuessa ihan suoritettavalta, vaikealta kyllä mut sellaselta et siitä periaatteessa olis voinu selvitä. Vaan toista oli todellisuus :D Ekan putken jälkeen olis tarvinnu saada nopeasti koira haltuun että olis hypänny oikeelta puolen, mut olin myöhässä ja Sinni tuli väärältä puolen. Seuraavan putken jälkeen se kaatu (!!), videossa näkyy et käy ihan kyljellään ja tuntemattomasta syystä lopettaa kepittämisen. Se tuntui hämääntyvän kaatumisesta, jotta menikö sitten kepittäessä pasmat sekaisin? En tiijä. Keppien jälkeinen este olikin sitten hauska. Sehän piti mennä takaakiertona, mutta mä ohjaan Sinnin niin hienosti putkeen, ettei paremmasta väliä! Ja hei mikä yllätys, että tämä tapahtui valssatessa... Videoo kattoessa hidastelin sitä tossa kohtaa ja siitä näkee niin selvästi, et mulla on koko rintamasuunta putkelle ja käsi nousee viä korkeelle :D Että millähän pyhällä hengellä putkiin irtoovan koiran olis pitäny ymmärtää mennä hyppy? Sama juttu seuraavilla hypyillä, eka oon myöhässä ja sit tuuppaan sen putkeen. Aan kontaktilla tuli luisumalla alas, joten korjasin koko esteen. Kaikesta sähläyksestä ja mun flegmaattisesta ohjauksesta johtuen painuin radan jälkeen ilmottautumiseen kysyyn, että josko voitas mennä toisen kerran, ei viittis jättää koiralle tällasta rataa vikaks.

Mentiin uudestaan ja Sinni olikin paljon parempi. Sain sen aika kivasti ekan putken jälkeen vekattua niin että hyppäs hypyn oikeaan suuntaan, mut ohjasin TAAS sen keppien jälkeen putkeen, sama juttu kun ekalla kerralla (kumma juttu et tässäkin valssasin...). Loppuradalla olin hidas (ylläri) enkä ehtiny ohjaan yhtä hyppyä oikeesta suunnasta, mut radasta jäi kuitenki hyvä mieli.

Noi oli erittäin hyviä ratoja harjotuksen kannalta. Mä olin ihan fiiliksissä jälkimmäisen kisaavien radan jälkeen, vaikka tuli paljon virheitä, ni oli myös onnistumisia! Erityisesti kontaktit oli iloinen yllätys. Treeneissä viikolla uskalsin painella hidastamatta eteenpäin ja Sinni pysähty kontakteille, mut tua varmistelin, johtuen siitä, et noi kontaktit on ääriliukkaat, treeneissä taas on loistavat rouhepintaset. Mut Sinnillä kuitenkin oli selvä ajatus 2on2off ajatuksesta kaikesta riemusta huolimatta ja se on tärkeintä. Nii ja se haki aika nätisti oikeen keppivälin :)

Parasta kuitenki oli ehkä kun oltiin jo hallista ulkona ulkona, ni tuomari (Jari helin) huutaa meidän perään et hei odota! Mä kattelin ympärilleni et kellehän se huutaa kunnes tajusin, et mua taitaa tavotella. Se juttu alko jotenki niin, et toi sun koirashan on ihan mieletön, hän ottas sen koska vaan itelleen ja sellasta. Se kehui melkoisen vuolaasti Sinniä ja sanoi, kuinka sitä on todella ilo katsella :) Mutta sanoi, et mulla vaan on "pikku" ongelma ja tiedänköhän, mikä se on? :D Se sitten selitti juuri sitä, että mun kädet huitoo ihan mihin sattuu eikä koira suinkaan tee väärin vaan menee just sinne minne ohjaankin. Ihan kun olisin kuullu joskus aikasemminkin jotain tällaista? :D Tuomari käski kiinnittämään rataantuntustuessa tosi paljon huomiota et millehän muulle esteelle mun ohjaus mahdollisesti voisi viedä ja olemaan todella tarkka käsien kanssa kun on noin herkästi ohjautuva koira. Ja sit kehui vielä vähän lisää Sinniä :D Oli aika siistiä saada kyllä tuollain palautetta, tuli sellanen "nyt muuten laitetaan mun ohjaus kuntoon"- olo :D Jotta nyt lähtee Päiville kriisiviestiä et teen ihan mitä vaan kunhan mun huitominen saadaan kuriin!

Pakkanen on pukeutumiskysymys ja kontaktit kuntoon!

2012-02-06T00:39:00.001+02:00

Onpahan ollut kylmää! Mutta urheasti ollaan ulkoiltu. Tosin suurempaa urhoollisuutta ei niinkään Sinniltä vaadita vaan enemmän meikäläiseltä... Sinni kestää kylmää ihanan hyvin, sillä on pörheä talvikarva ja koko masukin kunnon karvan peitossa. Se pärjää vapaana ollessaan ilman takkia hyvin -15 pakkasilla, painaa hangessa kun aropupu ja pitää itsensä lämpimänä. Takkia sille ei todellakaan voi laittaa jos se on vapaana metsässä, siitä olis enemmän haittaa kun hyötyä kun kaula-aukosta ja muualta menis lunta takin alle, Sinni kun ei todellakaan osaa pysyä polulla vaan painaa poikkeuksetta umpihangessa. Joten jos vaan suinkin Sinni tuntuu pärjäävän, niin mieluummin vapaana ja ilman takkia ulkoilut. Nyt muutamana päivänä kun pakkanen hipoi kolmeakymmentä niin Sinni sai villahaalarin ja takin niskaansa ja joutui remmiin ulkoilun ajaksi. Treeneissä pidän takkia lähes hysteerisesti, ei oikein nappaa rikkoa koiraa joten pyrin huolehtimaan lihaksistosta pitämällä ne lämpöisinä. Ja tämä vaatetus/vaatettamatta jättäminen on kokonaisuudessaan tuntunut toimivan hyvin: Sinni on lihaksistoltaan loistavassa kunnossa. Ruokaa se tarvitsee todella paljon enemmän jotta pysyy hyvässä kunnossa ja ruuan lisäksi se syö lihaksistoa ja palautumista tukevaa lisäravinnetta. Niin ja viettää rentoutumishetkiä venyttelyn ja lämpimän kauratyynyn parissa lähes päivittäin :)

Tänään(kin) oli mieletön ilma, mutta pakkanen ja viima niin hillitöntä, etten uskaltanut laskea Sinniä ulos ilman takkia. Remmilenkit alkoi tulemaan korvista (ah kuinka ihanaa on taluttaa vapaana kulkemaan tottunutta cockeria pitkin metsiä...) mutta koska takki tarvittiin, niin suunnattiin jäälle. Jäällä ei ole juuri ollenkaan lunta, joten siellä oli loistava kirmailla! Ainoo vaan että rukkaset ei oo kuvailuun kaikkein parhaat. No mut nätti keli pelastaa kaiken! Kuvat jossa mä näyn on kepon ottamia :)

Sinni osaa hypätä ihan ite syliin :D

Sit olis projektina laittaa kontaktit kuntoon, katsokaas tän avulla:

Kepo ja iskä teki <3 Siinä ei oo viä ketjua jolla se pysyis kasassa ja olis korkeussäädettävä, mutta koska mä olen vähän kärsimätön, ni johan se täyty ulos raahata (tätä ennen sitä testailtiin jo vähän meidän keittiössä :D), joten pussi saa väliaikaisesti olla tukena alla. Mutta tuo on niin loistava ettei tosikaan! Joten nyt otetaan kontaktien tehotreenejä :)

Niitä perskutin juoksuja arvotaan edelleen... Kisaamaan tekis mieli, mut argh jos juoksut alkaa. Ilmotan kyllä silti meidät, jäädään sit vaan pois jos niikseen on!

Virallisten korkkaus

2012-01-29T17:52:00.000+02:00

Selailin tuossa taannoin "ihan muuten vaan" virallisia kisoja ja kas kun siellä sattui olemaan ihan pian hyppäri ja ilmoittautumista oli jäljellä tunti... Pikainen pohdinta ja tulos joojoo ei se nyt niin hirveetä oo, sinne vaan ja niin me sitten tänään suunnattiin elämämme ekoihin virallisiin :)

Mua jännitti niiiiiin paljon, tarkistin varmaan sataan kertaan et onhan kaikki mukana ja panikoin et apua jos pitäskin olla viä joku lupa tai maksu maksettuna mitä mulla ei oo jne. Sit Sinnin kilpailukirja oli tottakai varmentamatta ni sen säätö viä ja kaikki. No, oltiin ajoissa kisapaikalla eli Lohjalla Show Link hallissa ja superiloinen yllätys oli, että halli oli TODELLA väljä. Sinni tultiin heti kohta pyytään mitattavaks ja toimitukseen meni ehkä 30s jonka jälkeen kisakirjasta ei tarvinnu enää panikoida. Ratakin näytti ihan suoritettavalta. Oli kyllä siistiä, kun koiraa pysty lämppään ihan ongelmitta sisällä! Ei ollu ahtaudesta tietookaan. Ja häkille oli vaikka millä mitalla tilaa. Rataantutustumisessa rata tuntu ihan siedettävältä, siis sillä tavalla että siitä oli ihan mahdollisuus jopa selvitä. Mut kyl mua vaan jännitti, kattelin sykemittarista et mulla oli siinä radan reunalla paikallaan seistessä syke 140-150 :D

Radalle lähtiessä jätin ensinnäkin Sinnin aivan vinoon odottamaan, mä mietin että se on kyllä nyt ihan huonosti, mutta tuomari oli jo viheltänyt ja mua jännitti niin sikana, etten alkanu korjaan sitä suoraan kun ajattelin, että jos en vaikka saakkaan sitä suoraan tai jotain muuta yhtä fiksua. Niinpä se sitten aivan odotetusti tuli tokan esteen ohi, mä lähin viä liikkuun seuraavaa estettä kohden joten ite vielä oikein työnsin sitä ohi esteestä. Nooo pikku sähläys, koiran hukkaaminen hetkeks ja radan jatko. Taas varmistelin kepeille vaikka Sinni lähti jo kaukaa hakemaan niitä ja tekikin ne tietty oikein. Keppien jälkeen totesin et valitsin tyhmän tavan ohjata, olis kannattanu takaaleikata kun Sinni irtoo takaaleikkauksilla tosi hyvin, mutta ei kun valitsin sen mulle vaikeimman eli valssin ja myöhässä tietty joten pikku sähläys, mut päästiin eteenpäin. Seuraavan valssin kans olin TAAS myöhässä ja oikein hienosti ohjasin Sinnin esteen väärältä puolen... Hups. Sit piti mennä pussiin ja Sinni meni sinne lujaa, mut ei tullu ulos! Käännyin kattoo, kuulin et se kilju pussissa sellasta ottaa päähän mulla olis kiire ja jäin tänne jumiin- kiljuntaa ja näin et se tulee pussin menoaukosta pois. Lähetin uudestaan ja sit se tuli läpi ja rata loppuun, viä vähän ruma lähetys viimiseen putkeen mut selvittiin kuitenki maaliin. Eli komee hylly, mut ihan sama!

Videolta kun katoin, ni Sinni menee lujaa pussiin ja selvästi "törmää" kerran, yrittää viä toisen kerran läpi ja kun ei pääse niin kääntyy takaisinpäin. Astuko se sit sen kankaan päälle jotenki vai miten, mut ei saanut selvitettyä tietänsä ulos sieltä. Oli kyllä eka kerta kun tällasta sattu, olin ihan ihmeissäni! Harmi koiralle, toivottavasti se juoksee kuitenki jatkossakin yhtä lujaa pussiin.

Agilityradalle on Sinniä uskaltanu ilmottaa kun kontaktit ei oo ihan varmat vielä, ni turha mennä opettaan koira siihen et kisoissa saa mahdollisesti räiskiä menemään ne miten sattuu. Katteltiin kuitenki kisoja vielä jonkun aikaa ja tavattiin käyttöcockerit Judi, Kuura sekä pikkarainen brittituontipentu. Olipa hauska nähdä "meikäläisiä"!

Vaikka Sinni onkin aikamoinen väkkärä joskus, niin sen kanssa on kyllä kiva olla tuollaisissa tapahtumissa, kun se ei louskuta tai piippaa eikä muutenkaan käyttäydy ärsyttävästi. Eikä se ota häiriöstä itseensä, yhtälailla pystyy keskittymään hälinässäkin. Ja se osaa nukkua häkissä :) Se oli välillä häkissä että sain kädet vapaaks ja aina kun häkin päällä olevaa lakanaa kävi varovasti raottamassa ni näki et siä se vetää sikeitä. Lähinnä siks tätä kerron kun monet kysyy Sinnin käydessä "vähän" lämpimänä esim. treeneissä et huh huh, onks se aina tollanen niin ei oo. Vaikka sen saa melkoisen helposti kiihtymään nollasta miljoonaan, niin sillä on kyllä pääkoppa sikäli kunnossa, että se osaa olla rauhassa ja rauhoittua eikä ne kierrokset jää päälle.

Elikkä hylly otettiin ja mä sähläsin kyllä tarpeeks, mut kyllä mua jännittikin. Mulla oli radalle lähtiessä syke yli 180 ja mä kuitenki käsittääkseni oon ihan hyväkuntonen ihminen :D Seuraavalla kertaa pysyn varmaan jo rauhallisempana, kun ei oo sitä ekan kerran paniikkia :) Ja se seuraava kertahan tulee, on toi vaan aika kivaa! Ja vaikka mä sähläsinki, ni jäi sellanen olo et ihan hyvin voitiin olla ykkösissä, ei tuntunu siltä et oltais liian aikasin lähdetty kisaan.

Tässä vielä video radasta:

Juttuja

2012-01-21T21:27:00.000+02:00

Koiramme-lehdessä oli mielenkiintoista luettavaa! Sivuilla 38-43 oli hyviä pointteja johtajuudesta muakin opiskeluaikana opettaneelta David Applebyltä. Sit silmiin pisti juttu koiran kuulon suojaamisesta metsästyksessä sivuilla 14-15, tosin tuo oli metsästysliitteessä, eli tavallisen Koiramme-lehden tilaajat ei sitä saanut. Mua on mietityttänyt tosi paljon laukausten vaikutus koiran kuuloon, varsinkin veneestä/passista ammuttaessa. "Parhaimmillaan" koira on tyyliin metrin päässä aseesta ja toki vielä ennemmin etupuolella kun takana, jotta pystyy markkeeraan kunnolla. Mua todella huoletti syksyllä suoraan Sinnin korvanjuuressa kuuluvat laukaukset ja mä sitten ronskisti laitoinki kädet sen korville kun kepo sanoi, että ampuu kohta. Ei viittis kuulovaurioo hankkia sillä et ampuu koiran ollessa ihan vieressä. Jos jollain on tietoa asiasta enemmän, ni mielelläni kuulisin. Onhan sitä maailman sivu ammuttu koiran ollessa lähellä, mut onko sen vaikutusta kuuloon tutkittu? Koiramme-lehden jutussa puhuttiin luotiaseista ja esimerkiksi meillähän on poikkeuksetta käytössä haulikko, mutta eipä se äänen kovuus taida merkittävästi erota?

Toisiin juttuihin. Käytiin tänään epiksissä KK-hallilla, mentiin möllien ja kisaavien radat. Möllirata oli muuten ok, Sinni lipes vahingossa väärään päähän putkea, mut oma vikani. Kisaavien rata sit oliki aikas, ööh, mielenkiintoinen? Minejä ei ollut, joten välittömästi kun rata oli suht valmis, oli medien ja maksien rataantutustuminen. Tutustuminen alkoi todellakin välittömästi, rataa ei ehtinyt katsomaan yhtään etukäteen. Viis minuuttia aikaa eikä rata todella ollut mikään loogisin. Rataantutustuminen loppu ja mä vaan repesin nauraan, tiesin et oltiin ekoina vuorossa eikä mulla ollut pienintäkään käsitystä, että mitenhän meinaan ohjata :D Jännä fiilis kun oot jättäny koiran alkuun ja odotat, et kutsut sen suorittaan rataa etkä tiedä, miten ajattelit mistäkin mennä! No niinku arvata saattaa ni rata oli täynnä sähellystä, mutta ihan yks hailee.

Opettavaista oli huomata se, kuinka mielettömästi mulle on apua ennen radalle lähtöä tehdystä mielikuvaharjoittelusta! Pyrin siis aina ennen omaa vuoroani käymään mielessä radan läpi muutamaan kertaan ja miettiin vaihe vaiheelta, et missä kohtaa Sinni millonkin on jne. ja toki muiden ratojen katselu painaa sitä rataa mieleen. Eli ihan kiva et on medikoira, ni yleensä näkee ne minien radat :) Yleensä radalle lähtiessä mulla on hyvin valmistautunu olo, nyt oli kyl kaikkea muuta :D No, ekat viralliset kutsuu pian, katotaan miten me siä selvitään!

Kuvitukseks muutama kuva:

Sinnin huonot puolet

2012-01-21T20:26:00.000+02:00

Sinniä tulee niin usein ylistettyä, että tasapuolisuuden nimissä listaan siitä huonojakin puolia.

1. Sinnillä on ärsyttävän herkkä maha. Mitään allergioita tai sellaista ei ole, mutta maha menee helposti sekaisin jos Sinni syö liikaa jotain ylimääräistä. Yrityksen ja erehdyksen kautta olenkin tullut siihen tulokseen, että syökööt vaikka lopun elämäänsä Royal Caninin Gastro Intestinalia, eli klinikalta saatavaa herkkämahaiselle tarkoitettua ruokaa, sillä sitä syödessään maha pysyy kunnossa. Sinnille on kokeiltu vaikka mitä "normaalia" ruokaa (esim. eri nappuloita ja raakaruokaa), mutta maha on aina mennyt sillon tällön löysälle. Tuo RC kun on ruokinnan perusta, niin maha kestää ongelmitta puruluut, palkkana syöttämäni kanat/katkaravut/tms, kananmunat muutaman kerran viikossa, jauhelihan, astioiden esipesun (:D) jne. Ehkä mä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun maha on ollut PITKÄÄN täysin ongelmaton, ni yritän siirtää Sinnin raakaruualle, mutta siihen asti syökööt tuota Royal Caninia ja lisukkeita.

2. Sinnin selän/takapään rakenne ei varsinaisesti ole mikään silmiä hivelevä, Sinni näyttää välillä mm. hieman takakorkealta. Sen selkä ja lonkat on kuitenkin terveeksi kuvatut eikä se kipeydy aktiivisesta treenaamisesta, joten "ongelma" on lähinnä esteettinen. Pyrin kuitenkin kiinnittämään huomiota Sinniä mahdollisesti pennuttaessa uroksen rakenteeseen: Hieman edestä korkeammat, takaa matalammat jälkeläiset olisivat ihanteellisia.

3. Sinni on usein raivostuttava remmissä! Tästä saa kyllä syyttää ihan tasan pelkästään itseään, mitäs en ole jaksanut opettaa sitä kulkemaan kunnolla. Jos me asuttaisiin taajamassa, niin Sinni varmaan osaisi lenkkeillä kiinni hyvin, mutta kun se on aina saanut kulkea vapaana, niin en ole saanut itseäni opettamaan sille hihnakävelyä. Remmissä se siis vetää, suhaa puolelta toiselle jne.

4. Ehkä maailman ärsyttävintä: Huomiota halutessaan Sinni hakee yksi toisensa jälkeen tavaroita ja tuo niitä näytille. Muistan varmaan ikuisesti, kun oltiin hakemassa Sinniä kasvattajalta kotiin ja istuttiin kirjoittamassa sen papereita. Sinnin emä Hilla tuli suurta ylpeyttä huokuen meikäläisen Crocsi suussaan eteisestä. Musta se oli niin hauskaa ettei mitään rajaa ja toivoin, että tulisipa Sinnistäkin tuollainen. VIRHE. Mitään ei kannata jättää cockerin ulottuville, tai se satavarmasti tulee kohta se suussaan luo. Mun isältä voi kysyä, että kuinka hauskaa oli koota vuosi sitten meidän keittiöö yhden cockeripennun kanssa. Iskä istui lattialla kokoamassa kaappia, toisen reiden alla sillä oli työkalut ja toisen reiden alla ruuvit yms. ja silti Sinni ehti aina nappaamaan jonkun tärkeän työkalun/osan. Se oli Sinnin mielestä parasta ikinä! Tämän varsin vitsikkään tavan takia meillä ei ikinä ole esimerkiksi kuistille ovi auki tai jos se sattuu unohtumaan, niin sen huomaa hyvin pian kun ensimmäinen kenkä saapuu. Aamulla pukiessa saa myöskin olla tarkkana sukkakoria avatessa, ettei yhdetkään sukat ehdi cockerspanielin haltuun, yöpöydälle unohtuneesta kosteusvoiteesta tai huulirasvasta puhumattakaan. Vieraiden käsilaukut on Sinnin bravuureita, parhaiten saa kaikkien huomion itseensä kun käy kaivamassa jonkun käsilaukusta vaikkapa meikkipussin!

5. Pehmeä suu. Nouto-otteen pehmeys on tottakai hyvästä, mutta Sinnin kanssa on jouduttu ja joudutaan harjoittelemaan tarpeeksi napakkaa otetta. Se pitää herkästi niin kevyesti kiinni, että tiputtaa kovaa juostessaan kannettavan suustaan. Nyt ostin isokokoisen kilon damin jonka kanssa ollaan harjoiteltu. Aluksi damin palauttaminen oli työlästä kun se kerkesi monta kertaa livetä suusta, mutta nyt Sinni on jo hieman saanut varmuutta siihen, kuinka napakasti damista pitää pitää kiinni.

6. Yleinen villeys. Tosin tätä en itse pidä huonona puolena, vaan cockerin ominaisuutena ja oman vapaan kasvatuksen tuloksena :D Sinni tekee kaiken aina täysiä, eikä se ehkä ihan joka kerta mene kaikkien käytössääntöjen mukaan. Se todellakin hyppii ihmisiä vasten jos se ei ole käskyn alla enkä mä jaksa esim. jonkun meille tullessa pyytää sitä käyttäytymään vaan annan sen juosta vastaan ja rakastaa sydämestään. Se on vähän luonnonlapsi, villi ja vapaa. Ainakaan sen kanssa ei tule tylsää :D

Mitähän muuta? Mä lisäilen tähän, jos jotain keksin.

2012-01-19T19:46:00.000+02:00

Tuli ihan nätit ruudut äkkiä räpsästynä :)

Viime päivien kuulumisia

2012-01-18T22:10:00.001+02:00

Lunta on vihdoin kunnolla, jee! Viime talvena Sinnillä oli aika makeet kankut kun kaikki lenkit tapahtui umpihangessa ja vähän kaiholla ehdin muisteleen niitä joulun tienoilla. Nyt kuitenkin lunta on sen verran, että lihaskunto kasvaa, tai siis lähinnä ne lihakset mitä hangessa kulkeminen vaatii. Vauhti ei kyllä juuri ole hidastunut eikä pikkumopo tunnu väsyvän vaikka painais kuinka pitkän lenkin hangessa!

Eilisen agilityä miettiessä tulee vieläkin hiki. Huh, Sinni oli ihan seinähullu! Välillä mä mietin, et miten koira voi olla niin tyhmä? Pikkumopolla oli niiiiiiin kivaa, että itsesuojeluvaistoa ei samoissa treeneissä näkynyt. Kerran se hyppäsi okserin sekaan niin että joka ikinen tolppa kaatui, Päivi vinoili että kato ny sinne se hyppäs kun sä ohjasit. No joo joo, ohjasin kyl ihan esteen sekaan, mut pakkoko oli hypätä? :D Yhdessä hetkessä huomasin että voi apua, Sinni on puomilla. Se nyt olis ollut viä aika pieni paha, mutkun se oli viereisen kentän puomilla :D Mä en tajuu miten se ehtikin, siellä se suoritti puomia ja vilkuili, et mihin mä jäin. Kevyesti hävetti... :D Treenistä sain kyllä ihan hulluna irti, tehtiin vaikeita juttuja ihan niillä äärirajoilla, et selviänkö mä, mut selvisin ja siitähän se paras fiilis jää. Päivi ei päästä milliäkään liian helpolla ja koko tunnin saa tehdä kunnolla töitä, mut se onnistumisen tunne on aika huikea :) Sinnihän pystys aikalailla mihin vaan, sillä on peruspalikat todella hyvin hallussa, mut tää ohjaaja on pikkusen alemmalla tasolla. Mulle on usein naurettu, että ei oo ihan helpoin toi sun koiras tän lajin aloittamiseen (viitaten Sinnin nopeuteen ja suureen herkkyyteen lukea mun ohjaamista). No, mutta opinpahan juokseen lujaa :D Eilisen rata oli tällanen:

Lähipäiviltä on myös tää:

Eilen oli myös Sinnin hieronta ja osasin jo vähän odottaakkin, että Sinni on taas kunnossa, koska rimojen tiputtelu loppui kun seinään edellisen hieronnan jälkeen. Ja niin se olikin, hyvä hyvä :) Vaikka se oli aika kiitettävän jumissa kaks viikkoa sitten, niin onneksi palautui näin hyvin! Olen kyllä ahkerasti venytellyt ja pitänyt lämpöistä kauratyynyä ja teen niin jatkossakin, jotta maksimoidaan pikkumopon kunnossa pysyminen :) Meidän Susanna-hieroja on kyllä korvaamaton aarre, Sinnin lihaksiston suhteen on levollinen mieli kun Susanna pitää siitä huolta :)

Juoksua mä olen odotellut alkavaksi 1,5kk ja oon nyt vähän ihmeissäni. Tuollon reilu kuukausi takaperin Sinni alkoi yhtäkkiä pissailemaan tiuhemmin, se oli tosi herkkä ja kaikella tapaa aivan samanlainen, kun hetki ennen ensimmäistä juoksuaan. Olin ihan varma, että noniin, nyt juoksu on tuloillaan (ja se olis ollut loogista, koska edellisestä juoksusta on 7 kuukautta). Sitten Sinni muuttui yltiörauhalliseksi, se oli todella väsynyt, jalkoväli ihan turvoksissa ja se nuoli itseään runsaasti. Suojasin täällä jo vaaleaa sohvaa jne, sillä olin aivan varma, että nyt hetkellä millä hyvänsä se alkaa vuotaan. Mutta nyt se on ihan normaali? Turvotus on kadonnut, tiheään pissailu on kadonnut, kaikki juoksuun viittaava käytös on kadonnut. Mitähän tässä niinkun tapahtui? Yrittikö se tehdä juoksua mutta jostain syystä ei saanut sitä aikaan? Vai oliko sillä joku minijuoksu? Vai tekeekö se kuitenkin edelleen juoksua? Outoa.

Metsästyslinjaisuudesta ja metsästyksestä

2012-01-18T20:24:00.000+02:00

Usein multa kysytään, että minkälaiseen kotiin käyttölinjainen cockeri aka turbo sopii ja ajattelin nyt koota ajatuksia aiheesta. Turbot on todella aktiivisia ja tekemistä janoavia koiria ja lisäksi niillä on vahvat taipumukset. Näiden ominaisuuksien takia turbo ei mun mielestä ole pelkkä lenkkikaveri. Lähtökohta on se, että käyttölinjaisesta täytyy olla kiinnostunut ylösajavana ja noutavana koirana.

Mikään erilaisuuden tai harvinaisuuden viehätys ei saa olla syynä käyttöcockerin hankkimiselle, mitään sellaista ominaisuutta turboilla ei ole, mitä jollakin muullakin rodulla ei olisi, eli jos haluaa vaan koiran ilman metsästystä, voi hankkia jonkun muun rotuisen/show-linjaisen cockerin. On ensinnäkin epäreilua koiraa kohtaan jos se ei pääse toteuttamaan itseään siihen mihin se on jalostettu ja lisäks todennäköisyys ongelmakäytökselle on kiitettävän suuri, mikäli turbon taipumuksia ei ymmärretä. Suoranainen metsästys taas ei välttämättä ole tae mistään eikä mun mielestä "vaatimus", ne käytännön riistatilanteet on kuitenkin hyvin pieni osa turbon metsästystreenistä/-kokemuksista.

Eli turbon kanssa rodunomainen treenaaminen onnistuu vallan hyvin myös ilman aseenkantolupaa. Turbon metsästystaitojen treenaaminen on todella monipuolista: Koiran täytyy olla tottelevainen (tähän liittyy esimerkiksi kaikki pillikäskyt), sen täytyy olla erinomainen noutaja, sen täytyy osata hakea riistaa ja sen täytyy osata jäljestää. Kaikkia näitä taitoja pystyy treenaamaan ilman ensimmäistäkään riistan tiputusta ja niitä treenataankin melkoisen paljon ennen kuin edes harkitaan käytännön metsälle lähtemistä. Yhtälailla treenatessa koira saa toteuttaa itseään kun oikeasti metsästäessäkin ja pysyy tyytyväisenä.

Turboa harkitessa siis täytyy olla kiinnostunut treenaamaan sen kanssa rodunomaisesti, mutta kyse ei ole mistään ylitsepääsemättömästä asiasta. Mikään ei ole kivempaa kun katsella työskentelevää koiraa, joka rakastaa sydämestään sitä mitä on tekemässä :) Jos vaan yhtään on kiinnostunut ottamaan selvää metsästyksen treenaamisesta ja paneutumaan aiheeseen, niin turbon ottaminen ei ole ongelma, vaikkei itse asetta kantaisikaan.

Esimerkiksi Sinnin viimeisimmästä aidosta riistatilanteesta on aikaa yli kaksi kuukautta, siis tilanteesta jossa sille on ammuttu riistaa. Sen kanssa on kuitenkin säännöllisesti treenattu eri taitoja ja sen johdosta taipumukset ei purkaudu väärin. Käytännön metsästys on ihan pikkuriikkinen osa, lähes kaikki Sinnin rodunomaiseen käyttöön liittyvä tapahtuu harjoitustilanteissa. Jos Sinnin ei antaisi käyttää taipumuksiaan, olis varmaan monta kivaa ongelmaa edessä.

Meillä oli esimerkiksi tuossa syksyllä pikkulintuparvi hallissa sisällä ja tirpat vietti aikaansa istuskellen rivissä aan harjalla tai puomin päällä. Käyttölinjainen cockeri vapaana pikkulintuparvin lähellä; todennäköisyys lintujen pöläyttelylle oli hyvänlainen. Sinni on kuitenkin saanut toteuttaa tuota tarvetta muualla, joten se pystyi ongelmitta keskittymään agilityyn, vaikkakin sen syöksyessä aalle sieltä lehahti lintuparvi lentoon. Jos taas se ei olis muualla saanut toteuttaa itseään, se todennäköisesti olisi rallatellut lintujen perässä suurella riemulla ja vähät välittänyt agilitystä.

Lyhyesti voisi sanoa, että turbon kanssa käytännön metsästys ei ole välttämätöntä eikä se suoraan ole tae koiran tyytyväisyydestä tällä saralla, mutta turbon on päästävä rodunomaiseen tekemiseen, se on reiluinta sekä koiraa, että omistajaa kohtaan.

Onko metsästyslinjaisuudesta sitten jotain haittaa? Ei mun mielestä. Esimerkiksi vapaanapito onnistuu ongelmitta, on syytä onnistua koska horisonttiin katoavalla turbolla ei metsällä tee tasan yhtikäs mitään, siitä on vaan haittaa.

Liikuntaa ja aivotyötä turbot tarvitsevat paljon, ilman noita on taas niitä käytösongelmia herkästi saatavilla. Meillä Sinni ulkoilee aamulla aikaisin tunnin (vapaana), jää päiväksi yksin kotiin (nukkuu pedissään välttämättä astumatta siitä jalallakaan pois koko aikana :D) ja ulkoilee vähintään tunnin (vapaana) kun tuun töistä kotiin, jos samalle päivälle ei oo treenejä tiedossa, niin pyrin ulkoilemaan sen kanssa mieluummin puolitoistatuntia-kaks tuntia. Lopun aikaa se sitten makoileekin jossain ja seuraa meidän tekemisiä/syö luuta/on rapsuteltavana sohvalla tms, jokatapauksessa ottaa hyyyvin rauhallisesti.

Harrastaminen turbon kanssa on kivaa: Koira on todella helppo motivoida, eikä siltä lopu paukut kesken. Ei tarvi miettiä, et tykkääkö koira tästä vai onko tää vähän pakkopullaa, ei tarvi miettiä et millä tänään motivoin jotta koira jaksais tehdä. Toki turbotkin on yksilöitä ja tää on vähän yleistystä, mutta kyllä yleisesti turbot on todella helppoja motivoida ja innokkaita tekemään. On aika mieletöntä treenata koiran kanssa, joka aina odottaa innolla häntä heiluen, että mitä sitten tehtäisiin :) Sinnin innokkuus ja helppo motivointi kiinnittää monesti ihmisissä huomiota, usein kuulen kuinka kiva on katsoa koiraa, joka tekee tuollaisella innolla ja ilolla. Tuo ominaisuus on ollut Sinnissä aivan alusta asti ja taitaa samoin olla asiat muillakin turboilla :)

Sitten piti meidän metsästyksestä vielä yleisesti kirjoitella. Nyt on tosiaan metsästyspuuhat melkein nollassa, kun meilläpäin ei fasaanikantaakaan ole. Pienpetoja on sitten niidenkin edestä (kirjaimellisesti, ei täällä ole fasaaneilla mitään mahdollisuutta selviytyä kun supeja/ilveksiä/kettuja etc. on niin paljon) ja yhden supikoiran reiteistä olen aika hyvin selvillä joten josko sen tapaisi lähiaikoina niin tulisi riistanhoidollinen tehtävä tehtyä.

Sinnin ensimmäinen metsästyskausi on mennyt hyvin, koira on ylittänyt kaikki odotukset. Sillä on paljon kärsivällisyyttä, mikä on kiva juttu passissa/veneestä metsästettäessä. Meidän minikokoisesta aluksesta ei harmikseni oo kuvaa, mut hyvin me pärjättiin sellasessa pienessä kumiveneessä :D Sinni osasi hienosti lähteä veneestä ja nousta takaisin, tosin sen mukana tuli ihan tajuton määrä vettä paattiin! Meillä on sillain loistava tilanne, että metsästysmaat alkaa kotiovelta ja kaikki saatu riista onkin ammuttu maks. kolmen kilsan päässä kotoa. Pyitä täällä on paljon, tähän ihan sadan metrin säteellekin jäi kaksi kesän poikasta, samoin teeriä on kohtuullisesti, mutta kuitenkin sen verran vähän, että niiden ampuminen on rajoitettu yhteen. Sorsia oli jonkun verran, varsinkin kun rahoittuivat sorsan aloituksen sodan jälkeen. Kyyhkyjä ei paljoa näkynyt, meillä on vähän vääränlaisia peltoja niitä varten. Joitain n. 10 linnun parveja passissa tavattiin, mutta ne jossain hernepelloilla näkyvät kymmenien/satojen lintujen parvet jäi kyllä haaveiksi vain.

Kuulumisia osa miljoona

2012-01-10T22:18:00.001+02:00

Sunnuntaina käytiin vilkuilemassa Tamskin kisoja hallilla. Molemmat ykkösten radat näytti ihan suoritettavilta ja tais tulla viiminen sysäys sille, että alan katseleen meille kisoja, meinaan hoidin itselleni lisenssin jne :) Kisoissa tosi moni koira liukasteli kiitettävän pahasti, joten kyllä se pohja taitaa nyt oikeasti olla liukas ja olla syy sille, miks Sinni oli jumissa.

Kisoissa treffattiin ihanaakin ihanampi käyttölabradori Enna. Sinni vähän rakasti Ennaa: Sillä salaman sekunnilla kun päästin sen vapaaksi, se ryntäsi hippulat vinkuen ja lumi pöllyten Ennan perään. Harmi ettei ollut enempää aikaa antaa pienten punaisten rallatella, ne leikit olisi kestänyt varmaan vaikka kuinka pitkään! Neidit oli eleiltään ja touhuiltaan todella samanlaisia keskenään ja ah, niin tyylikkäitä vierekkäin ;)

Uskallettiin pakkasjakson jälkeen jäälle, johan sitä oli odotettukin! Juuri mikään ei voita jäällä kuvaamista, se hipoo täydellisyyttä (paitsi jos on sikakylmä)! Aurinko kerkes jo laskea, mutta ympäröivä tasainen valkoinen lumi antaa niin paljon anteeksi ja helpottaa vähäisessä valossa kuvaamista.

Muutama toisena päivänä napattu kuva:

Ilmat viileni, joten askartelin uudet rotsit Sinnille:

Ylempi on aika ihana esim. autossa odotteluun, siinä on villa-paksu vanu-fleese, älyttömän kevyt eikä kahise tai kinnaa, mutta on tosi lämmin. Alemmassa taas on ulkoilukangas päällä.

8 satunnaista asiaa

2012-01-06T13:10:00.001+02:00

Saatiin jo ajat sitten hurmaavan pienen käyttöcockerialun Jannun emännältä haaste, kiitos siitä! Kaikki tutut blogin pitäjät on haasteen jo tehnyt, joten tää jää nyt laittamatta eteenpäin, höh.

Mutta siis, Sinnistä kahdeksan satunnaista asiaa:
1. Sinni on tosi hiljainen koira muualla paitsi agilityssä. Se ei hauku pihaan tulevalle autolle tai jos ovella on joku, voi mennä monta päivääkin ettei tuo pukahda haukahduksen haukahdusta. Siksi olikin kevyesti yllätys, että agilityssä Sinni alkoi pitämään tuota korviin ottavaa kiljumista. Ensinhän se inahti kerran kepeillä - ja siitä tie on ollutkin sitten erittäin ääntä kasvattava. Erityisen hauska oli huomata, että myöskin kotioloissa hiljainen käyttöcocker Maisa piti radalla ihan samanlaista ininää :)

2. Sinni osaa etsiä tavaroita. Kerran oltiin sorsassa, meillä on sellainen hieman raskaampitekoinen kumivene, jota täytettiin. Järven rannat oli sellaista mätästä, tiedättekö sammalta ihan hulluna ja sitten alkaa yhtäkkiä vesi. Tuon sammalen alla on vettä ja tarpeeksi kauan kun seisot samoilla jalansijoilla, niin uppoat syvemmälle ja syvemmälle. Hetken aikaa kun tuollaisella höllyvällä sammallautalla astelee, niin vettä onkin pian isolla alueella nilkkoihin asti. Kepo tiputti huomaamattaan kumiveneen korkin ja sitä kun olis pitänyt alkaa laittaa paikalleen, ei korkkia löytynyt mistään. Sanoin Sinnille "tuo mulle" jollon se alkaa poimia maasta esineitä. Mättäällä ei ollut mitään, se haisteli hirveästi kunnes työnsi koko päänsä vaikka kuinka syvälle vedellä täyttyneeseen jalanjälkeen ja monen sekunnin päästä nosti sieltä korkin :) Sai kyllä kiitettävät kehut, mitään toivoa ei olis ollut korkkia itse löytää :) Toisen tapauksen muistan kun oltiin lähdössä metsästämästä myöskin jostain keskeltä ei mitään ja mä laskin kännykkäni auton katolle pakatessani Sinnin autoon. Niinkun kuvitella saattaa, siellä se kännykkä oli vielä auton startatessakin. Kotona sitten mietin, että missähän mahtaa puhelin olla ja aika pian muistin, et niin juu, laskin sen auton katolle, eli nyt se on jossain siellä metsäautotiellä. Ei kun takaisn etsimään. Asiaankuuluvasti puhelin oli äänettömällä, joten siihen soittaminen ei kauheasti auttanut. Sanoin Sinnille taas "tuo mulle" ja kohta se juoksi puhelin suussa takaisin :) Tästä muistona on puhelimessa ihan törkeät naarmut, se oli ilmeisesti vähän hankala saada suuhun kun oli uponnut hiekkaan, joten neiti oli sitä sitten etutassuilla kaivanut :D

3. Sinni on eläissään "karannut" kerran. Oli tolkuttoman kuuma kesäpäivä, se oli tietenkin vapaana ja kuljettiin sellaisessa olkapäihin asti olevassa vatukossa (suunnitelmana vattujen poimiminen). Sinniä ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä kun vatukko oli niin tiheää ja päätinkin, että nyt laskeudun rinteestä alas pellolle, koska pusikossa kulkeminen oli jo liian hankalaa. Ei sitten tullut mieleen ilmoittaa Sinnille, että suikkasen 90 astetta erisuuntaan, jyrkän rinteen alas pellon reunaan. Koira jäi vatukkoon ja hetken päästä aloin katselemaan, että eikös se jo tule. Huusin ja vastaukseksi sain sydäntä riipivää kiljuntaa. Meinasin saada sydärin, olin ihan varma että se on satuttanut itsensä eikä pysty liikkumaan. Huutelin lisää ja aina se vastas kiljumalla. Kuulin, että ei se kaukana ole, mutta en löytänyt sitä kaiken sen kasvillisuuden seasta. Sitten ääni vaimeni eikä vastannutkaan enää mun huutooni. Olin ihan paniikissa, luulin että nyt se kuoli. En tiennyt, että jäänkö etsimään pusikoista vai lähdenkö kotiinpäin, jos se kumminkin olis vaan liikkunut takaisinpäin. Kotiin oli kuitenki kaks kilometriä matkaa. No, en löytänyt sitä vatukosta joten ei ollu kauheesti muita vaihtoehtoja kun lähteä kävelemään takaisinpäin huudellen. Tuntu hirveältä lähteä, kun mietin, että jos se makaakin jossain puskien seassa henkitoreissaan, eikä pysty enää vastaamaan mun huutoihin.

Juoksin kotiinpäin koko ajan huudellen kunnes jossain vaiheessa aloin kuulla ulvontaa. En silloin vielä tiennyt, että Sinni osaa ulvoa, enkä ollut varma, lähtikö ääni juuri Sinnistä. Kuitenkin ääni vahvistui mitä lähemmäks kotia pääsin ja kun näin pihaan, niin Sinni istu etuoven edessä rappusilla ja ulvoi taukoamatta :D Se oli hyvin hädissään olevan näköinen ja sillä hetkellä kun kuuli mut, juoksi täysiä luokse.

Älynväläys oli siis kadottanut mut ryteikössä, hätääntynyt hirveästi kun ei löytänyt hajujälkeä (vaihdoin suuntaa hankalasti ja vahvasti alamäkeen) eikä enää tunnistanut mistä suunnasta huuteluni tulivat, joten oli sitten nähnyt parhaaksi lähteä kotiin. Kotiin osasi hyvin kun suoraa reittiä sieltä oltiin tultu. Kotona hän sitten hädissään ulvoi että täällä mä olen, tulkaa auttamaan :D Kaikesta kamaluudestaan huolimatta tää oli ihan hyvä kokemus, nyt tiedän, että eksyessään Sinni todennäköisesti tulee kotiin.

4. Sinni on aina osannut olla superhyvin yksin. Lähtiessäni aamuisin jätän sille aamuruuan, mies on aikaisemmin käyttänyt sen pihalla. Joskus yritin, että päästäisin sen vielä ennen lähtöäni pissalle, mutta eihän se suostu menemään kirveelläkään. Juoksee omalle pedilleen ja on sen näköinen, että ala jo mennä ja anna se ruoka :D Yksinollessaan se ei välttämättä petiin asettumisen jälkeen (eli kun on syönyt ruokansa) astu tassullakaan pedistä vaan nukkuu umpi unessa kunnes joku tulee kotiin ja herättää neidin :D

5. Sinni ei ole vähimmässäkään määrin remmirähjä. Se ohittaa kaikki koirat nykyään aika välinpitämättömästi, ennen se olis vähän halunnut mennä tutustumaan, mutta nyt se on jäänyt kun treeneissä koiria tulee ohiteltua niin paljon, että olen päässyt vahvistaan kontaktia muhun ja treenaan toisten ohittamista ilman sinne vilkuilua. Sinninlaisen koiran kanssa on ihana liikkua. Vaikka se välillä hösää remmissä, niin on ihanaa kun se ei vedä kierroksia toisista koirista!

6. Sinni on ahneuden huipentuma. Luoja, ruokahalu on mieletön! Ikinä ei ole ollut tilannetta, ettäkö Sinni kieltäytyisi syömästä. Onneksi se on niin aktiivinen koira, muuten meillä saattas olla pikkuinen possu kotona (se kun saattaa onnistua nappaamaan vähän ylimääräistä syötävää sillon tällön :D) Ahneudesta huolimatta Sinnin kylkiluut meinaa usein tuntua liikaa ja se syökin aika kiitettäviä annoksia.

7. Sinni on oikeasti niin helppo koira kun koira melken voi olla. Vaikka käyttöcockerit on todella aktiivisia, niin runsaalla liikunnalla ja aivotyöllä Sinni on täysin ongelmaton, rauhallinen koira. Ja kyllä se muutaman päivän levonkin kestää, nyt just eilisen ollut täysin oloneuvos hieronnan takia ja tämänkin päivän on vielä remmilenkkiä lukuunottamatta ja tuossa se nukkuu syvässä unessa sohvalla.

8. Sinnin omistaminen on aika kivaa :) Se on juuri sellainen koira, kun olen haaveillut ja halunnut!

Kuulumisia

2012-01-06T12:04:00.001+02:00

Tiistain valmennuksessa katseltiin Sinnin rimojen tiputtelua. Ensinnäkin, Sinni on tosi herkkä mun ohjaussuunnan vaihtumiselle ja Päivi sanokin monen monta kertaa, että älä valssaa/käänny toiseen suuntaan kun se on ponnistamassa. Ihan selvä yhteys on sillä, et jos vaihdan suuntaa just kun Sinni on hyppäämässä, niin se kolauttaa. Saatiin kotitehtäviks myös hyppytekniikkaharjoituksia jumppasarjoilla ja neuvoks laittaa rimoja 10cm-45cm välille, eli suurilla vaihteluilla, jotta Sinni joutuu katsomaan tarkemmin hypättävää estettä.

Sinni myös hierottiin eilen ja jumissahan se oli :( Sitä on hierottu kohta vuosi viikon-neljän viikon välein, riippuen aina missä kunnossa se on ollut ja tosi hyvähän se on ollut, usein ei oo ollut mitään mainittavaa. Mutta nyt oli selkä jumissa, joten se tietenkin vaikuttaa hyppäämiseen. Sinni tuntui tapaninpäivän epiksissä hyvältä, ei kolautellut, mutta siitä kahden päivän päästä seuraavissa epiksissä se oli ihan holtiton. Noissa ekoissa epiksissä pohja tuntui mun mielestä poikkeuksellisesti hieman liukkaalta ja Sinnihän paino ihan hillitöntä vauhtia, joten olisko se siä vetäny ittensä jumiin?

No, summa summarum, ei se siis nytkään katastrofi ollut ja aukes kyllä, nyt viä lämmitellään kaurapussia, käydään reipas remmilenkki ja venytellään kintut, ni ollaan ihan iskussa taas :)

Valmennuksessa tiistaina Sinni oli hyvä, voi että sitä on ilo ohjata! Saatiin myös hyväksyntä ykkösiin :) Tehtiin tällasta:

Hups, hypyn 14 numero on eksyny väärälle puolen, sen pitäis olla 19- numeron vieressä.

Erityisen ilonen oon siitä, että Sinni pysty 23. jälkeen hakee kepit oikein, vaikka mä pysyin keppien "väärällä" puolen. Kulma kepeille oli kiitettävän vaikea, mut pikkumopo oli pätevä :)

Näin hienosti aiheesta toiseen pomppien voisin lisätä vielä muutaman kuvan Sinnin hieronnasta:

Kun tää nyt muutenki on tällanen keräilyerä- kirjotus, ni laitetaan tää hauska lentokorvakuva:

Ja pisteenä iin päälle kuva maanantain treeneistä:

Nuo oli jotenki niin hellyyttävät. Jätin Sinnin varmaan kolmen metrin päähän Jessystä odottaan radan rakennuksen ajaks ja hetken päästä kun vilkasin, ni nää kaks oli aivan kylki kyljessä :)

Agilitykuvia

2012-01-01T17:14:00.000+02:00

Ja sit yks keppivideo:

Aika pätevästi se jo hakee itse oikeaa keppiväliä :)

Lunta!

2012-01-01T16:50:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein meillekin suotiin ohut lumipeite. Heti on niin paljon valoisampaa! Eikä tarvi pestä tassuja jokaisen ulkoilun jälkeen :)

Kuvia

2011-12-30T00:00:00.000+02:00

Mulla on ollut nyt jonkun aikaa Canonin 50mm f1.4 USM ja kyllähän se aika herkku on. Ei tarvi enää juuri huolehtia, ettei valo riitä kuvaamiseen :) Hallilla vauhtikuvissa joutuu tekemään kompromisseja (nostamaan ISOa jollon tulee kohinaa), mutta hämärä halli+agilityn vauhti nyt onkin olosuhteiltaan sieltä hankalimmasta päästä.

Agilitytunnelmia

2011-12-29T00:06:00.000+02:00

Tänään oli vuorossa taas epikset, tällä kertaa KK-hallilla, eli siellä, missä Sinni ekoissa epiksissään lähti niin käsistä kun koira vaan voi. Kevyesti jännitin, että kuinkahan se tällä kertaa sinkoaa kun tajuaa missä ollaan ja mikä on homman nimi, mutta sehän pysyi ihan käsissä! Eka rata oli möllirata ja jotenki kökkö ohjata, tila oli tosi pieni (n. 17*20m) joten ehkä sen takia rata tuntu vähän sumpulta. Onnistuin vahingossa ohjaan Sinnin puomin sijaan putkeen ja aan kontaktille korjasin koiran takas, mutta siis rata tuntui ihan hallitulta. Sinni kolautteli kiitettävästi rimoja ja hyppäs viimisen esteen sekaan, tuntu et se ei saanu tarpeeks vauhtia ponnistaa kunnolla ylös? Vika este oli aivan yleisön reunalla ja Sinni varoi yleisön sekaan hyppäämistä, joten hyppäs sitten aikalailla riman päälle, onneks ei satuttanut itseään.

Toka rata oli kisaavien rata, joka sekin meni ihan kivasti. Kepeille menossa jänistin, varmistelin Sinnin ihan turhan pitkälle, se osaa kyllä jo hakea oikean keppivälin aika pätevästi. Keppien jälkeiset hypyt tuntu jo rataantutustumisessa hankalilta ja siinä pyöriessäni valssasin mm. aivan liian myöhään jonka ansiosta ajeltiin yhden esteen ohi ja vikan Sinni otti taas alas, kun ei uskaltanut edetä tarpeeksi eteenpäin (ei siellä kyllä oikein tilaakaan ollut).

Superjuttu on se, että nyt tuo mun mopo on hallinnassa ja ohjattavissa! Ekalla radalla putkeen suikkasun jälkeen sillä olisi ollut loistava mahdollisuus lähteä rallattelemaan, mutta se jäi jopa odottamaan seuravaa ohjetta multa. Sinni ei myöskään ollut millänsäkään aivan radan reunalla seisovasta yleisöstä (paitsi jarrutteli ettei hyppää sinne sekaan, mutta se taitaa olla vain hyvä asia) ja kepitti oikein! Kontaktit on vielä vaikeita, varsinkin tuolla KK-hallilla Sinnin oli vaikea erottaa, mikä on estettä ja mikä lattiaa. Hyppytekniikkaan täytyy kiinnittää paljon huomiota, Sinnille ei ole tyypillistä kolistella noin paljoa. Ehkä sillä on joku lihasjumi tai sitten se jostain muusta syystä hyppi ihan holtittomia hyppyjä. No, tutkin asiaa. Jokatapauksessa, summa summarum, jäi sellainen fiilis että hyvä tästä vielä tulee, pian me ollaan virallisissa ykkösissä :)

Muita kuulumisia

2011-12-27T11:22:00.000+02:00

Sinni tekee mun käsittääkseni juoksua, ajankohta ja merkit (Sinni on normaalia herkempi ja läheisyydenkipeämpi) ainakin täsmäis. Toivottavasti selvitään tästäkin juoksustä yhtä hyvin kun edellisestä (koko juoksuahan ei vuotoa lukuunottamatta huomannut, treenattiin ihan normaalisti). Yks juoksu näiden jälkeen ja seuraavista saatetaanki harkita turbocockerivauvoja :)

Joulu meni tosi jouluisissa tunnelmissa. Ulkona plus 5! Joulupäivänä käytiin heittään pitkä lenkki:

Kelistä huolimatta joulua vietettiin perinteisesti ja Sinnikin sai (lue otti) osansa mm. joulukinkusta :D Se on kyllä tolkuttoman nopea! Yhden joulupallon se söi ja vähän kävi välillä kuusta pilke silmäkulmassa katsomassa, mutta siis yllättävän rauhallisesti meni Sinnin joulu!

Agilitystäkin olis muutamia kuvia:

Mopo ei lähtenyt yhtään käsistä!

2011-12-27T10:55:00.001+02:00

Eilen suuntasimme viettämään Tapaninpäivää epiksien merkeissä Best In- areenalle (meidän "kotihallille"). Ajattelin, ettei näin joulun pyhinä varmaan ole paljoa porukkaa ja meidät mukaan patistanut valmentaja oli lupaillut helppoa rataa. Joo oli ja moi molempia! Koko piha aivan täynnä autoja ja radalla 20 estettä eikä kyllä mitenkään maailman helpoiten aseteltuina. Harkitsin jo livistämistä, mutta Sinni käyttäytyi tosi kivasti kaiken sen vilinän keskellä, ei kuumunut ja oli kaikin puolin miellyttävä. Kävin ottamassa muutaman lämmittelyhypyn kun tilaa sille oli reilusti ja kaikesta innostaan huolimatta pikkumopo pysyi käsissä. Joten ei kun radalle!

Rataan tutustuessa yritin bongailla sieltä oivat putkeenryntäämispaikat ja niitä olikin ainakin kaksi. Ensimmäinen heti kakkosesteen jälkeen keltaiseen putkeen ja toinen ennen muuria valkoiseen. Rata lähti hyvin, Sinni tuli hyvin haltuun kakkosesteen jälkeen eikä ollut mitään vaaraa putkeen ajautumiselle ja kun putken aika koitti, Sinni meni sinne jopa ihan oikeasta päästä. Seuraava este ja putki meni myös hyvin, joskin olin putken jälkeen persjättöni kanssa myöhässä (sain juosta ihan todella) ja meinattiin törmätä Sinnin kans. Sitten tuli paha kohta, valkoisen putken suu oli niin tyrkyllä kun olla ja voi, eikä sinne ajautuminen olis vaatinut kun pikkuisen isoksi menneen kaarteen, mutta pysyttiin sieltäkin pois ja hypättiin hyppy+muuri niinku kuulukin. Siinä vaiheessa tajusin, että piru vie, me saatetaan jopa selvitä tästä kunnialla! Loppurata olikin aika helppo ja niin me juostiin maalin nollarata tehneinä :)

Radan jälkeen bongasin black&tan- koiran, joka epäilyttävästi näytti käyttöcockerilta. Hetken katselin ja marssin kysymään, että mikäs tuo sun koiras on. Nauru oli molemminpuolinen, kun sekä minä, että Maisan omistaja tajuttiin, että molemmilla on nämä hieman erikoiset cockerit :) Maisa on kokonimeltään Frosty Morning's Mirabelle. Vaihdettiin kuulumisia, kun meille tultiin sanomaan, että olis palkintojen jako. Maisa voitti, me oltiin tokia :D Sinnillä oli eroa Maisaan reilu sekunti, ihanneaika oli 71s ja Sinnin aika 27s. Olipa aika siistiä olla palkintojen jaossa KAHDEN käyttöcockerin voimin! On nuo vaan aika päteviä koiria :)

Kyllä jäi hyvä mieli :) Sinni oli aivan hallinnassa ja mä muistin ohjata (varmistelin turhankin paljon, mutta takaraivossa muistutti meidän ensimmäiset epikset joissa Sinni vetäs 16 esteen radalla 21 estettä...). Näköjään meidän on ihan mahdollista mennä kisoissakin hallitusti :)

Tässä vielä eilinen rata:

Taas kuvia

2011-12-09T20:40:00.000+02:00

Kiva ilme! :D

Lisää agilitypulinaa

2011-12-07T22:39:00.001+02:00

Tänään oli taas meidän oma valmennus. Tiistai-iltapäivät (tosin tällä kertaa keskiviikko eilisen itsenäisyyspäivän takia) ovat mun lemppareita, on mieletöntä kun joku niin taitava on huutamassa kentällä, että mitä pitäisi tehdä. Ja jostain kumman syystä, Sinni ei hölmöile valmennuksissa yhtään, olen kai itse niin skarppina, että neiti keskittyy olennaiseen. Kepo on lomalla ja lähti mukaan, joten sain videota treeneistä! Tässä pätkiä tän päivän harjoituksista:

Lopussa oli vaikea harjoitus, valkoisen suoran putken jälkeen olisi pitänyt päätyä hypylle/aalle, mutta putken pään edessä oli parin metrin päässä seuraava putki kiitettävänä houkuttimena. Muutaman putkesta putkeen- syöksyn jälkeen sain kun sainkin Sinnin kääntymään sekä hypylle, että juoksemaan suoraan putken sijasta aalle.

Niin ja Sinnin riekkulelusta lähti pää irti, alussa se on viä kokonaisena, mut lopussa siitä puuttuu toisesta päästä sellanen pampula :D Olisitte nähny koiran riemun, kun se kisko toisesta päästä lelua mun kädestä kun viimistä päivää, sit kuulu kraks ja se pää jäi sen suuhun ja mä horjahdin kiitettävästi taaksepäin :D

Agilitypulinaa

2011-12-06T17:16:00.000+02:00

Viime sunnuntaina Sinni poistui harjoitusten parista kerran jos toisenkin sylissä vetämään henkeä hetkeksi. Ei ollut tolkun hiventäkään siinä menossa, kaveri ei kerkee vilkastakaan meikäläistä kun hakee putkea putken perään. Kevyesti tuohtuneena pohdin kotimatkalla sotasuunnitelmia ja lähdin tänään uudella asenteella treenaamaan. Ja hei sehän jopa toimi! Ulkoilutin Sinnin huippuhyvin ennen treenejä, se juoksenteli hallin ympäristössä melkein tunnin vapaana ja purki suurimman hölmöenergiansa siinä. Hallin pihassa otin sen kiinni ja odotin kontaktia. Toin sen sisään tiukasti vierellä ja kentällä palkkasin jokaisesta sen ottamasta kontaktista. Kovin pian se rupesikin ymmärtämään, että tässä ei tapahdu tasan yhtään mitään niin kauan, kun joku muu asia kun emäntä kiinnostaa. Ja sainkin neidin jakamattoman huomion ihan koko tunniksi :) Teetin sille harjoituksia, missä sen piti sivuuttaa putket, vaikka menikin ihan niiden läheltä. Laitoin putken päästä n. metrin päähän kaksi hyppyä joissa pyörittelin Sinniä kahdeksikkoa yms., laitoin hypyn putken viereen puoli metriä eteenpäin putken suusta ja lähettelin Sinniä takaakiertoon hyppyyn ja kaikkea tällaista. Ei livahtanut pieni koira kertaakaan putkeen! JES!

Varsinkin tuossa alemmassa harjoituksessa (hyppy reunemman siivekkeen takaakiertona) mahdollisuus päätyä putkeen oli huomattavan suuri, mutta etevä koira ymmärsi, ettei sinne nyt kuitenkaan kuulu mennä :)

Opetin joku ilta Sinnille kosketusalustan, se oli aika läpihuutojuttu. Sen jälkeen kun se ymmärsi, ettei rättiä kertakaikkiaan kuulu ottaa suuhun, niin montaa toistoa ei tarvittu kun se hoksasi, että etupään kuuluisi koskea rättiin.

Joten ei kun siis rätti mukana treeneihin ja kokeilemaan siellä. Se olikin yks parhaimmista ideoista ikinä, jotta kiitos vaan Sannalle tuhannesti! Jotkut palikat loksahti paikalleen ja Sinni ymmärsi, että niin jaa siis NÄIN piti tehdä! 2on2off kontaktiahan olen naksutellut Sinnille runsain määrin, mutta sen on ollut käsittämättömän vaikea hahmottaa, että miten niiden jalkojen nyt varsinaisesti kuuluisi olla. Kosketusalusta avitti tämän ongelman yli ja Sinni ihan selvästi ymmärsi, mitä sen kuuluu tehdä.

Kokeilin ensin puomilla ja kun se vedenpitävän varmasti joka kerta kiipee- käskystä länttäsi etutassunsa rätille ja jäi odottamaan seuraavaa ohjetta, niin uskalsin kokeilla aallekin. Aatahan olen kammonnut kun ruttoa, ei olla tehty sitä ties kuinka pitkään aikaan ollenkaan, koska Sinni on tullut sen vyörymällä alas. Mutta voi mikä muutos tähän tulikaan! Se bongasi heti aan harjalla lattialta rättinsä ja ihan itse sovitti vauhtinsa niin, että pystyy pysähtymään pyydettyyn asentoon eikä tule holtittomasti alas. JES JES JES! Tämän lisäksi etevä neiti osasi ilman eri käskyä jäädä odottelemaan tassut rätillä 20n20ff asentoon ja mä sain liikkua seuraavan esteen taakse!

Olen noista kontakteista niin iloinen että. Sinnillä on ihan selvät sävelet miten kuuluu toimia ja se tekee todella varmasti, ensimmäistäkään virhettä ei ole kontaktialustan kanssa tehnyt. Tästä on niin hyvä jatkaa :)

Joten tänään oli siis hyvä päivä :)

Kuvia

2011-11-29T18:22:00.001+02:00

Eilen ja tänään on aurinko pilkahtanut muutamaan otteeseen ja olen napannut kameran mukaan lenkille. Tässä kuvasaastetta:

Katsokaapa huviksenne kuvissa sen häntää. Se näyttää aina yhtä typerältä, koska ei pysähdy hetkeksikään, vaan heiluu lakkaamatta ees taas :D

Agilityä

2011-11-27T20:28:00.000+02:00

Tänään Sinni oli semihyvä, parempi kun monella muulla kerralla mutta kivan vallaton toki silti. Rata sisälsi paljon putkia ja sehän oli ihan jee Sinnin mielestä! Kontaktit on nyt iso paha kompastuskivi, täytyis niitä käydä ihan pelkältään treenaamassa. Näin meillä tänään:

Ääni vaan pahenee joka kerta :D Nyt kantsis ehdottomasti nostaa esteet medikorkuudelle, koska Sinni saa ihan liikaa aikaa noilla pikkuesteillä. Meillä on vaan porukassa yksi minikoira, niin oon ollu laiska nostaan rimoja pikkukoiran jäljiltä. Toi kakkoseste on tarkotettu hypättävän takaakiertona, mut siinä oli aivan liian suuri riski päätyä suoraan putkeen, joten unohdettiin takaakierto ja tehtiin normaalisti. Puomin kohdalla mä hyppelen todennäköisesti hylyn arvoisesti puomin yli, mutku siinä oli vähän hankalasti yks este :D

Lämmintä päälle

2011-11-24T22:16:00.000+02:00

Ilmat kylmenee, joten Sinnin oli aika saada vähän paksumpi takki. Normaalioloissahan Sinni ei todellakaan käytä tällaisillä keleillä tai kylmemmilläkään takkia kun liikkuu vapaana reipasta vauhtia niin pysyy kyllä vielä lämpimänä, mutta treeneissä vaatetus on ehdoton, ainakin tän hysteerisen emännän mielestä. Oon tykästynyt kovasti käyttään villaa vuorena takeissa, se tuntuu lämmittävän paljon paremmin kun fleece eikä ole sähköistä, joten tähänkin takkiin tuli villa vuoreks, kollege väliin täytteeks ja ulkoilukangas tietty päälle.

Samaan syssyyn askartelin takkiin sopivan pannan ja heijastinhihnan treenien jalkakäytäväkävelyitä varten.

Agilityt sujuu vaihtelevasti, sunnuntaina manasin Sinniä rukkastehtaalle ja päätin treenit nappaamalla koiran kesken radan kainaloon. Tiistaina valmennuksessa taas Sinni oli harvinaisen loistava. Mitä enemmän Sinnille antaa haastetta ja tekemistä, sitä vähemmän se keskittyy sinkoamaan puoli rataa yksinään. Ja kun kentällä seisoo joku pitämässä huolen siitä, että mä ohjaan kunnolla, niin meidän meno on oikeasti melki hallittua ja siitä jää niiiiin hyvä fiilis. Päivi jaksaa aina ihmetellä a) Sinnin nopeutta b) Sinnin motivaatiota c) Sinnin jaksamista. Sinni ei ikinä kyllästy eikä sillä ole ikinä motivaatiopulaa, se odottaa aina innoissaan, että mitä seuraavaksi tehdään!

Viimeaikoina on muutenkin tullut kiitettävästi ihailuja/kyselyjä tästä mun huomiota herättävästä sekarotuisestani :D Mitähän siinä viimeksi arvuuteltiin olevan, niin mäyräkoiraa! Ihan vieraat ihmiset saattaa tulla kysymään, että mikä ihme tuo sun koiras on, se on todella hieno, mutta ei näytä minkään rodun edustajalta :D Kun vastaa kysymykseen "mitä rotuja siinä on?" että ihan cockerspanielia tässä on aikalailla se 100% ni pitäis ottaa kuva kysyjän ilmeestä. Tavatonta ei ole sekään, että mun väitetään erehtyneen rodun suhteen :D Ehkä Sinni kuitenkin on vaikka bretoni tai tolleri.

Syksyn harmaus alkaa ärsyttämään todella kun valokuvaus on ihan jäänyt. Niin rakkaus kun mun Canonin L-sarjalainen 70-200m f4 onkin, niin ei sekään näillä synkkyyksillä enää ihmeitä tee. ISOa joutuu kasvattamaan yli kipurajan ja tuloksena tällaisia:

Samoin hallissa kuvaaminen on jäänyt kaluston vaihdon myötä kun ei oo ollut valovoimasta pikkuputkea, mutta nyt siihen on tulossa onneks korjaus, Canonin 50mm f1.4 USM on matkalla mulle päin, joten pääsen päihittään hämärää hallia ja syksyn synkkyyttä!

Tänään paisto poikkeuksellisesti aurinko, joskin se oli jo laskemassa kun ennätin töistä kotiin, mutta kiivettiin korkeimmalle kalliolle johon auringonsäteitä vähän vielä riitti.

Kun mopo lähtee käsistä niin se lähtee sit kunnolla...

2011-11-11T22:57:00.000+02:00

Hupsis. Olipa kerran epikset, Sinnin elämänsä ensimmäiset. Oltiin ilmoittauduttu mölliradalle ja se sujuikin lähes hallitusti. Sinni hyppäs vahingossa siivekkeen yli ja mä hienosti korjasin sen takas hyppyyttämällä esteen väärään suuntaan, joten hylky ja toisella hypyllä se ehti niin paljon mun eteen, etten kerennyt ohjaan hypylle. Mutta siis periaatteessa siinä oli kaikki ainekset melko hallittuun suoritukseen. Niin joo, ihanneaika 60s, Simppa vetäs 37 sekuntiin...

Noh, ekasta radasta innostuneena tein erittäin tyhmän päätöksen mennä myös kisaavien radalle. Rataa rakennettiin siinä ja näytti siltä, että keinua ei viedä radalle... Maksoin ja just sen jälkeen se hemmetin kiikku raahattiin sinne. Sinnin keinu siis ei ole vielä valmis ja itselleen ominaiseen tapaan Sinni tajuaa vasta keinulaudan päässä, että hupsista mua jännittääkin jos on jännittääkseen. Mä olen opettanut keinua niin, että olen pysäyttänyt Sinnin siksi aikaa kun keinu kiikkaa ja antanut vasta sitten luvan mennä eteenpäin. Just sen takia, että se on niin hölmö, että menee muuten lujaa ihan sinne päähän asti ja vasta sitten tajuaa, että hups, täähän saattaakin pelottaa. Noh, saatiin tästä tavasta kuitenkin nuhteita valmennuksessa ja vaihdettiin niin, että annetaan Sinnin juosta aivan keinun päähän ja palkataan sinne pitäen keinulautaa vielä ylhäällä ja sitten lasketaan se alas edelleen palkaten. Virhe virhe virhe. Treeneissä tuo on sujunut vallan hyvin kun on ollut apuohjaaja ja meno hallittua, mutta olishan se pitänyt arvata (ja melken arvasinkin), että Sinni tulee tekemään lentokeinuja kun on täpinöissään. Ja niin kävi nyt ja mua harmittaa ihan sikana.

Sinni oli aivan vallaton, puomin alastulokontaktilla sen pään päälle syttyi lamppu ja se tajusi, että hei mähän osaan tän itekkin! Ja sitten se lähtikin jo käsistä... Sain hidastettua sen keinulle ja olin jo namit kädessä ja pitämässä keinulaudasta kiinni, kun se kuitenkin päätti, että tuollapa varmaan sittenkin on päässä palkka ja hän menee nyt nopeasti sinne. Ja tadaa, se tajusi että hitto täähän kiikkaa, säikähti ja teki lentokeinun. Otettiin keinu uudestaan ja namien avulla Sinni onneksi uskalsi tulla kuitenkin uudestaan (tuomari oli aivan ihana, piti laudasta kiinni ettei se kiikkaa kovaa!). Siitä eteenpäin jatkuikin päätön meno, mutta hei kaikesta hölmöenergiastaan huolimatta Sinni kepitti oikein! Voi vitsi kuinka hienoa! Sellainen kohmotus päällä ja silti teki kepit oikein, hyvä Sinni!

Harmittaa se keinu vaan ihan älyttömästi... Mutta palaan suunnitelmaan A ja pysäytän+palkkaan sen keinun keskivaiheille, koska sillä tavalla Sinni on tehnyt useasti jo keinua ihan itsenäisestikin ja ollut sujut sen kanssa. Nyt kun alettiin palkkaan sinne päähän ja opettaan sitä juokseen koko matka täysiä, niin tuo lentokeinun mahdollisuus miljoonakertaistui. Sama se vaikka siihen pysähtymiseen menee vähän enemmän aikaa, se on kuitenkin turvallisempi Sinnille ja voinhan opettaa sen etenemään nopeammin sitten joskus, kun sillä on jo paljon rutiinia ja varmuutta keinun kiikahdukseen.

Noin yleisesti tämä jälkimmäinen rata oli loistava esimerkki mun haahuilusta. Kyllähän se koira nyt menee noin jos mun ohjaaminen on tuota tasoa :D Sinni oli niin hyvä ja hieno, ei esimerkiksi ollut kisatilanteesta juuri moksiskaan eikä rynnännyt yleisöön kentän ja katsomon erottavan nauhan ali. Nyt on vaan meikäläisen otettava itseään niskasta kiinni ja opeteltava ohjaamaan kunnolla!

Tuon kisaavien radan palkintojenjaossa me saatiin ylimääräinen palkinto :D Se meni jotenkin niin että meille halutaan antaa ylimääräinen palkinto mun positiivisen asenteen ja koiran iloisuuden takia ja toivoteltiin kovasti onnea meikäläiselle koiran perässä pysymiseen :D

Keppejä

2011-11-07T20:52:00.000+02:00

Keppitreeni on tuottanut tulosta, nyt alkaa Sinnin kepit olemaan yksittäisenä esteenä hyvät. Eri asia sitten on kepit hallilla radan seassa, mutta kaikki aikanaan. Puolikkaita keppejä Sinni on tehnyt radalla ja ne se on kaikesta holtittomuudestaan huolimatta pujotellut oikein (joskin vaatii toki haltuunoton ja selvän ekan välin näyttämisen) että ehkä ne kaikki kakstoistakin vielä lähiaikoina. Sitä ekan välin hakemista täytyis vahvistaa kovasti, kahden kepin harjoite vois olla siihen hyvä, mutta siis tosi tyytyväinen olen Sinnin pujotteluun. Muistan, kun keppejä aloin opettaan niin mietin, että ei se kuuna kullan valkeana opi, mut oppi se näköjään :)

Noin muuten agility on edelleen melko katastrofia... Sinni menee niin lujaa, etten ehdi sen mukaan eikä se tietenkään ehdi odotteleen mua. Se on vilauksessa viis metriä mun edellä ja kattoo hölmistyneenä, et nyt nainen tossua toisen eteen, voisiksä ohjaa?! Huomenna on meidän private- valmennus, toivottavasti saadaan meidän menoa vähän kuriin. Mä jotenki aina haaveilen siä radalla, ohjaan sillain puolihuolimattomasti ja "laiskasti". Sit kun päätän, että nyt muuten keskityn ja teen tän kunnolla, niin Sinni on mielettömän hieno ja sitä on ilo ohjata, mut joku sais vaan aina kaivaa sen draivin musta :) Päivi on siihen hyvä, siä ei meinaan paljon lepsuilla!

Sverige-agility

2011-10-30T16:48:00.000+02:00

Mun Sverige-kepit sai jatkoa! Varsinaisesti tarkoitus ei ollut muistaa naapurimaata tekemällä esteitä heidän väreissään, mut aika Ruotsi- värisiä ne nyt on :D Puollustauduttakoon kuitenkin sen verran, että keltainen ja sininen taitaa olla niitä värejä jotka koira parhaiten näkee, joten siksi näin. Hypyt askartelin ihan ite (kiskot on viä matkalla meille) ja putki matkusti Saksasta.

Askartelukerho on myös kokoontunut mm. yhtien valjaiden ja takin muodossa. Kaverin koira sai y-valjaat:

Sinni mallasi kaverin valjaita

Ja Sinni sai myös sadetakin, tuli aika kiva:

Sitten agilitykuulumisiin. Pahin katastrofi ikinä tänään! Ei vitsi, jos sitä ei olis nähnyt niin moni ihminen, ni en uskois et se edes tapahtui. Olipa kerran ykkösten hyppäri, tämä. Tuollaiset paljon suoraa etenemistä sisältävät radat on Sinnille aivan myrkkyä, se lähtee niin käsistä. Mä en osaa jarruttaa sitä enkä pääse niin lujaa kuin se, joten lopputuloksena Sinni ajautuu reilusti mun eteen enkä pysty enää ohjaamaan sitä.... Noh, tässä tilanteessahan kannattaa ehdottomasti mennä samaa rataa monta kertaa! Hei vuosisadan idea. Pitäisi ymmärtää, että se osaa kyllä juosta suoraan ihan kerrasta, samaa rataa ei tarvi montaa kertaa mennä, tai... Se oppii sen ulkoa! Uskokaa tai älkää, kun olin ottamassa Sinniä haltuun ennen keppejä ja rauhoittamassa sitä että pujottelee oikein, niin neiti ei ehtinyt odottamaan vaan suoritti radan loppuun. Siis yksin! SEITSEMÄN estettä!!! Se oli jotenkin niin uskomaton tilanne, etten itsekään uskoisi jos joku kertoisi niin tapahtuneen.

Sinni meni aivan kuin mun ohjauksessakin, aloitti haukkukiljumisen putkissa ja eteni niin lujaa kun kintuistaan pääsi. Mä vaan satuin istumaan kentän toisessa päässä (en enää seisomaankaan kyennyt kun nauroin niin paljon). Se vielä katsoi viimeisen esteen jälkeen siihen missä ohjaajan olisi kuulunut olla selvästi kysyen, et no missä palkka?! Kun tajusi, ettei ohjaajaa näy mailla halmeilla, niin rallitteli vielä loput tielle sattuneet esteet matkalla mun luo. Se oli jotenkin niin uskomatonta, mä nauroin niin paljon ettei ääntä enää tullut kun koira vetää yksinään rataa ilman epävarmuuden häivää. Aikaisemminkin Sinnistä on näkynyt viitteitä nopeasta ulkoaoppimisestä, mutta ei mulle nyt tullut mieleenkään, että se ihan todella oppis 7 estettä peräkkäin. Noh, jatkossa ei tehdä samaa rataa montaa kertaa eikä varsinkaan tuollaisena, jossa pitkiä suoria ja helppoa etenemistä on paljon.Ei tarvi rallitella rata kun kaks kertaa läpi, ni kolmannella Sinni suorittaa sen jo ihan yksinään puolesta välistä eteenpäin. Että jee :D

Agilitypläjäys

2011-10-23T21:46:00.000+03:00

Agilityä agilityä, mitäs muutakaan :) Taidetaan olla molemmat aika koukussa! Keppiprojekti etenee, ohjureita on vähennelty kovasti paljon ja Sinni alkaa hoksaamaan, mistä on kyse. Olen huomannut, että Sinnin kanssa järkevintä taitaa olla tehdä keppejä lyhyempinä ja pidempinä vaihtelevasti, sillon sillä ei ala usko loppua. Kepit on sille oikeesti tosi vaikeet, siitä näkee niin kuinka sillä raksuttaa ja kuinka se miettii, et miten nää nyt kuuluukaan mennä. Välillä oon laittanut kaikki ohjurit takaisin jotta se löytää taas rytmin ja sitten taas ottanut ilman ohjureita. Näin meillä pujotellaan:

Hallilla Sinni on ollut hyvä, mulla on ollut vikkelät kintut ja oon melki pysyny sen perässä :D Perjantaina käytiin tekee tutustumismatka toiselle hallille (pitäydytään jatkossa tuossa vanhassa tutussa) ja treenailtiin näin:

Olen tehnyt Sinnin kanssa muutamia kertoja harjoituksia ihan muutamalla esteellä, ohjannut sitä eri reittejä ja se on ollut tosi hauskaa! Sinni tarkkailee mun liikkeitä paljon ja sitä on kiva ohjata :)

Tänään tehtiin jotain vanhaa ykkösten kisahyppäriä joka sujui kovin hyvin ja kovin lujaa :D Kiljuhaukkuminen on näköjään tullut jäädäkseen, mutta olkoot, eipä siitä kai haittaakaan ole.

Sellasii agilitykuulumisia. Joku kun viä opettas kontaktit, ni olis bueno! Mun kaunis ajatus juoksukontakteista on pissiny sataan kertaan, joten se niistä. 2on2off olis nyt suunnitelma, tarvis vaan toistoja toistoja toistoja. Nii ja keinu, se jänskättää Sinniä viä vähän, joten sama juttu, toistoja.

Keppejä

2011-10-19T20:53:00.000+03:00

Sinni on harjoitellu keppejä ohjureiden kanssa ja nyt mulle saapu Agimetin huippuhienot kepit joten ollaan päästy tehotreenaan.

Sinni kepittää ohjureiden kanssa jo tosi hyvin, tasaisen varmasti ja samalla tavalla joka kerta, eli tekniikka on hanskassa. Joten eikun vähentelemään ohjureita! Ensimmäisen otin loppupäästä pois eikä se hidastanut menoa, Sinni kepitti ihan niinkuin ohjurin kanssakin. Toisen samoilta kohdin, mutta toiselta puolen pois, eli jäi väli jossa kummallakaan puolen ei ollut ohjuria. Ensimmäisen kerran Sinni "juoksi kepeistä ulos" ja meni toiveikkaana loppupalkalle, mutta kun palkkaa ei tullut, niin jo toisella kerran ymmärsi, että saadakseen palkan täytyy nämäkin välit pujotella. Sit otin alkupäästä eka yhden ja sit viä toisen pois samalla tavalla kun loppupäästä ja neiti kepitti niin taitavasti! Tässä pimeää videoo:

Agilityä

2011-10-18T16:52:00.000+03:00

Voi jee meidän agilityä! Mä olen aivan pulassa, Sinni menee ihan liian kovaa mun ohjaustaitoihin nähden. Se ehtii vetästä viis estettä ennen kun mitään ehdin tehdä ja kaiken lisäks ne esteet on semmosia, että oikeasti mun kroppa ohjaa sen niille, että koiralta ihan oikee reaktio (tai eihän se virhe yleensäkään koiran vika ole), mä vaan olen auttamattoman hidas. Nyt Sinni keksi viä ihan uuden jutun, kauheen vauhdin päälle se aatteli alkaa pitään sellasta kiljuvinkumista. Sinnihän on erittäin hiljainen koira, voi mennä viikko ettei se äännähdä oikein mitään tai varsinkaan hauku, niin tuo ääntely tuli aika puskista. Että näin meillä:

Mun askartelubuumi jatkuu. Tällä kertaa vuorossa oli muutaman takin ja riekkulelun ohella ratkaisu hallin kylmälle lattialle. Sinni joutuu väkisinkin odotteleen paikallaan hallilla esim. radan rakennuksen ajan ja mä oon melko hysteerinen sen lihaksista, joten väkersin sille lämpöpedin:

Elikkäs tuommonen 4 senttiä paksu "jumppapatja" (mitä toi materiaali on?) johon on upotettu kaks tällaista. Noi lämpötyynyt on älyttömän hyviä, lämpiävät ihan kuumaksi asti ja pysyvät tosi pitkään lämpiminä! Joten mikron kautta ne petiin paikalleen ja avot, lämmin peti on valmis! Laitoin kerroksen vanua tuohon päälikankaan alapintaan, jotta on pehmeämpi eikä kuuma tule liikaa läpi ja toimii just niinku aattelinkin. Sinni makaa pedillä mielellään ja kovasti tekis mieli omakin peppu siihen ahtaa kun niin kivasti hohkaa lämpöä. Eipähän tärise koira enää maatessaan paikallaan ja mulla on parempi mieli, kun takaraivossa ei jyskytä et sillä menee lihakset jumiin. Ja yhtälailla tuo on loistoratkasu Sinnin autohäkkiin jos Sinni joutuu odotteleen kylmässä autossa.

Lisää lämmikettä

2011-10-06T20:25:00.000+03:00

Innostus ompeluun on aina hyvin vaihtelevaa, nyt on ollu sellaisia päiviä et oikein kädet syyhynny koneen ääreen :) Kai nuo viilenevät ilmat tekevät sen. Sinnin kaikki viimevuotiset takit on tietenkin liian pieniä, joten uudet oli tehtävä (ostaahan niitä tietenkään ei voi... Ei vaan oikeasti, noin pitkäselkäiselle koiralle valmistakin löytäminen on aikalailla mahdoton tehtävä). Ylempi on sadetakkiversio, alempi lämmittelytakki agilityyn, elikkäs villavuori ja fleese päällä. Sinnillähän on toinen saman tyyppinen, esitelty alemmassa tekstissä, mut oli pakko tehdä kärpässienitakki :D

Eiliselle sattui niin kaunis syyspäivä, et täytyi ottaa kamera mukaan lenkille:

Katu-uskottava metsästyskoira

2011-10-03T21:53:00.000+03:00

Askartelin taannoin Sinnille lämmittelytakin agilityyn :)

Kuulumisia

2011-09-30T20:47:00.000+03:00

Kauhean kauan viime kirjoituksesta! On niin hulinaa, etten ole ehtinyt tänne yhtään. Kaikkia kuulumisia olis, kun nyt vaan muistasinkin niitä vielä. Noh, tuo ylläoleva kuva kertoo ainakin meidän "loistavasta" remonttiavusta :D Milloin Sinni on yltä päältä maalissa, milloin se ehtii varastamaan jonkun supertärkeän työkalun ja milloin tassuttelemaan juuri valetulle lattialle. Mua nauratti ihan hulluna nuo tassunjäljet tuoreessa valussa, kepo ei ollut ehkä ihan niin innoissaan :D Mutta tosiaan, tämä remontti yhdistettynä työhön ja olemattomiin vapaa-ajan aktiviteetteihin on pitänyt visusti poissa blogista.

Sorsassa ollaan käyty ja yks telkkäkin saatiin. Voi vitsi kun ei oo kuvaa meidän sorsastusreissuista, en viitsi raahata kameraa sinne ettei kun on vähän kallis masiina järveen tiputettavaksi. No enivei, meillä on sellainen pikkuruinen kumivene, johon kepo, mä ja Sinni mahdutaan just nippanappa :D Sinni on aika kiltisti siinä minikokoisessa aluksessa ja osaa ihan superhyvin hypätä sieltä uimaan + tulla takaisin kyytiin. Me ollaan käyty sellaisella pienellä metsäjärvellä, joka on tosi kaislikkoinen ja lumpeinen ja Sinnistä on hurjasti apua sorsien paikannuksessa kasvillisuudesta. Sinnin ilmeestä kyllä näkee, millon jossain on jotain, vaikkei kiikareilla erottaisi. Sinnin avulla se telkkäkin saatiin.

Vapaana pihassa Sinni on ollut nyt tosi hyvin ja se johtuu siitä, että ollaan käyty sorsassa/pyyssä ja Sinni on päässyt tositoimiin. Ylimääräinen ärsyttävä höhääminen on täysin verrannollinen siihen, kuinka paljon Sinni pääsee luvan kanssa toteuttamaan itseään.

Agilityrintamalle kuuluu ohjattuja tunteja, jee! Johan me niiden tarpeessa oltiinkin. Hallinta olis nyt kaiken a ja o, Sinni menee kun ohjus sinne tänne ja mä huidon, käskytän ja liikun miten sattuu. Kaikki ylimääränen sähläys tarvis karsia pois ja keskittyä olemaan tarkka ohjauksessa. Päivi (koutsi) sanoi, et Sinni lukee mua tosi tosi hyvin, mä vaan olen hidas ja jäljessä, eli ohjaajalle reeniä, koiralla on peruspalikat hyvin hallussa. Tänään pyörittelin Sinniä tuossa omassa pihassa kolmen vajaan metrin välein rinnakkain olevien esteiden kanssa ilman käskyn käskyä. Oli jännä huomata, kuinka paljon se alkoi lukemaan mun liikettä, kun en hokenut "hyppy, tässä, sshhh, Sinni, odota"- renkutusta. Onnistu puolivalssit, leieröinnit ja muut ihan ilman yhtäkään käskyä kun tarkkaili omaa kehoaan ja kun ei käyttänyt energiaa siihen äänellä ohjaamiseen, niin omaa kroppaa oli helpompi hallita. Aika mielenkiintoinen treeni :)

Sit olis kuvia, tulevat nyt ihan sekalaisessa järjestyksessä.

Tällanen kiva kaveri tavattiin yhdellä lenkillä. Vitsi se oli kiukkunen, sihisi tosi kovaan ääneen!

Kuvia

2011-09-11T22:22:00.000+03:00

Oon kyllä melkoisen tyytyväinen, Canon 550d ja Canonin L-sarjalainen 70-200mm f4 on melkosen kivat :) Vaihto Nikonistista Canonistiks kävi melko kivuitta, vielä vähän sormet hakee vanhojen nappuloiden paikkaa, mut aika helppo uus runko on ollut sisäistää. Tuota L-sarjaa on kehuttu tosi kovasti ja pakko kyllä yhtyä, putki piirtää pikkusta vaille kivasti.

Metsälle ei olla keritty, mutta pikkulintujahtiin sitäkin enemmän. Ensimmäistä kertaa meidän vuoden yhteiselon jälkeen olen ollut joitain sekunteja valmis luovuttamaan Sinnin ensimmäiselle vapaaehtoiselle. Ja mä kun mietin Sinnin ollessa pieni, että kiinnostaakohan sitä linnut tarpeeksi... Huoh. Me asutaan keskellä ei mitään ja pihaa reunustaa joka sivulta metsä tai pajukko. Metsät sisältää pyitä, pajukot räksiä ja muita kivoja pikkulintuja. Talon seinästä lähimpään otolliseen pikkulintupusikkoon on matkaa 5 metriä, joten siellähän se Sinni on välittömästi. Sääntö on on ollut, että yksin ei metsästetä ja piste. Mutta mitä tapahtuu nyt? Sinni painaa pitkin pusikoita ja pikkulinnut sinkoilee joka suuntaan. Ongelma ei varsinaisesti ole siinä, etteikö Suuri Metsästäjä pysyisi vapaana pihassa, koska kauashan se ei ikinä lähde, mutta nuo linnut nyt vaan sattuvat olemaan liian lähellä.

Jotenkin tuo täytyy saada loppumaan, mutta varsinaisesti en ole vielä keksinyt, että miten. Kun se ymmärtäisi, että ilman lupaa ei etsitä lintuja, niin meillähän olis täydellistä, mutta kerropa nyt cockerille, että juu nyt annat vaan niiden kymmenien lintujen olla rauhassa... Niin kauan, kun en ole selvillä miten omin luvin tapahtuvan lintujahdin ajattelin eliminoida, estän lintujahtiin pääsyn. Joten tällä hetkellä Sinni on pihassa joko jatkuvan valvovan silmän alla tai kiinni. Se kyllä uskoo heti kun sille sanoo jos se on suuntaamassa kohti lintuapajia, mutta kun ei sen perään tuntitolkulla jaksa/muista/ehdi katsoa, niin syytä olis oppia jättämään oman pihan tirpat rauhaan.

Muuten menee niinkun yleensäkin, hyvin. Agilityssä Sinni kehittyy valtavasti, sen estehakuisuus kasvaa huimaa vauhtia. Ei siitä ole kauaakaan, kun jokaiselle esteelle on saanut saatella ihan lähelle, nyt tuo hakee esteitä jo muuhun osaamiseemme nähden vähän liikaakin. Nyt olis ohjaajan aika tsempata, en kertakaikkiaan pysy koiran mukana! Ja sit mua alkaa naurattaa ihan tolkuttomasti, kun en pysy mukana, huutelen ihan mitä sattuu ja koira menee kun höyryjuna esteeltä toiselle :D Tän päivän rata oli tolkuttoman huono kun hyvä ettei ympyrää menty ja seuraava este oli aina suoraan edellisen edessä melken, joten mä saatoin olla sen kolme estettä jäljessä ja Sinni painaa eteenpäin (kuitenkin se oli joku TSAUn ykkösten kisarata, mut meidän tän hetkiseen tilanteeseen huono). Täytyy seuraaville kerroille tehdä sellasia ratoja, joissa on haltuunottoja PALJON ja muutenki pyörittelyä, eikä vaan esteeltä eteenpäin etenemistä. Mutta eipä oo motivaatio-ongelmia eikä tarvi miettiä, et tykkääkö koira lajista vaiko eikö :) Alla video muistaakseni viikon takaisista treeneistä joissa Sinni oli huippukiva.


Tässä leikitään Sinnin lemppareinta leikkiä ikinä, nimi on "tuo mulle". Leikissä on iso alue (tällä kertaa n. hehtaarin pelto) ja esine/esineitä, jotka piilotetaan Sinnin näkemättä ja sitten sanotaan "tuo mulle" ja nauretaan kippurassa, kun koira lähtee rapa lentäen etsimään.

Kaikkea sitä

2011-09-01T20:27:00.000+03:00

Onpa ollut menoa ja meininkiä! Yks kyyhky saatiin tuossa jossain vaiheessa, mut siihen on meidän saaliit tältä erää jääneet. Meillä on talon verannan remppa menossa, koko rakennelma purettiin runkoa lukuunottamatta ja uus on nousemassa, joten metsästys on jääny taka-alalle. Toisaalta hyväkin, tuo on varmaan reilun viikon sisään valmis ja sit on aikaa, eihän se metsästyskausi oo kunnolla edes käynnissä vielä :) Tuon saadun kyyhkyn mä loihdin tietty ruuaksi ja olipa muuten hyvää! Sitä parempaa ja mureampaa lihaa en oo varmaan ikinä maistanut. Sinni on hauska, se ei millään suostu syömään riistalinnun sisuskaluja tai niitä rääppeitä. Kaikkia osia yritettiin antaa mut ei, se kääntää pään pois. Edes broileria se ei suostu syömään raakana, possua ja nautaa kylläkin. Ja kuitenki sulkineen ottaa linnun hetkeäkään epäilemättä suuhunsa. Voisko se ajatella, ettei niitä linnun osia saa syödä kun ei sitä lintua kokonaisenakaan kuulu syödä? Niin ja mainittakoon, että Sinnin ruokahalu cockerimaiseen tapaan on sanoinkuvailematon, joten nirsosta koirasta ei todella ole kyse! Niin joo ja kypsennettynä kelpas ihan ongelmitta.

Taippareista saatiin kani mukaan ja vähän harjoiteltiin kanin suuhun ottamista. Ensin Sinni yritti roikottaa jussia korvasta tai hännästä, mutta kun ei pysynyt, otti paremman otteen. Tuommonen painava ja molemmista suupielistä "valuva" noudettava selvästi hämmensi sitä, kani meinasi liukua pois suusta eikä Sinni oikein uskaltanut pitää tarpeeksi tiukasti kiinni. Lintuhan käyttäytyy ihan eri tavalla suussa joten tämä oli ensikosketus tuommoseen kannettavaan. Sinni on aina ollut todella herkkä suustaan jonka hyvin huomas taas kanin kanssa. Sen ilme oli näkemisen arvoinen kun se mietti, että uskaltaako sitä nyt nostaa kokonaan ilmaan kun se niin painavana roikkuu suun molemmin puolin maata kohti :) Mutta kantoi sitä siitä huolimatta, välillä laski maahan ja taas otti suuhunsa. Sillä oli selvästi ristiriitaisia ajatuksia: Toisaalta oli sairaan hienoo olla kani suussa, toisaalta se tuntu vähän oudolta :) Muutaman kerran kun harjoitellaan, niin se saa itsevarmuutta ja pääasia, että yritystä ei todellakaan puuttunut vaan se kovasti halusi ottaa kanin suuhun!

Kuviakin olis vaikka kuinka paljon, jäänyt vaan laittamatta. Mun järkkäri lähti opettamaan seuraavaa ihmistä kuvauksen saloihin ja mä oon viikon ollu ilman kameraa (tai siis olishan pokkari mut...). Näyttäis siltä, et uus kamera olis huomenna noudettavissa, jännää! Saapumassa on Canonin 550D ja Canonin L-sarjalainen 70-200mm f4 zoomi. Sisäkuvaukseen olis tarkoitus ostaa Canonin 50mm f/1.4 nopeella tarkennuksella. Tuota l-sarjalaista on kehuttu kovasti, innolla odotan et pääsen testaamaan! Alla olevat kuvattu vielä vanhalla kameralla:

Yllättävän paljon yhdestä pulusta lihaa tuli!


Hyvä saalis se tämäkin on :D

Eilen Sinni pääsi esitteleen noutotaitojaan niinkin luonnollisessa ympäristössä kun agilityhallissa. Mulla oli näyttö ja arvioijat halus nähdä Sinniä joka esitti sellasia riemunoutoja ettei tosikaan. Siinä oli koiralla ilo ylimmillään kun oli pitkän päivän ollu häkissä. Ilmeisesti oli sen verran vakuuttava, että arvioijille riitti eilinen eikä tarvi tavata uudestaan, huh! :) Agilityä ehdin jossain välissä ottaan sille vähän ja Sinni oli niin superhyvä ettei tosikaan. Täytys vaik videoida joku kerta, se on saanut nyt lähiviikkoina todella paljon vauhtia ja ketteryyttä. On ollut ilo treenata! (tosin harvassa on ne kerrat, kun ei ole...)

On se vaan niin kiva koira :)

SPA1

2011-08-28T19:29:00.000+03:00

Päivä Sammatissa takana ja SPA1 tulos plakkarissa. Kokeesta jäi tosi kiva fiilis eikä Sinni paineistunut muista, mikä oli tosi tosi kiva. Töitä teki niinku aina, mutta se on kyllä aina ollut sellanen et kun töitä tehdään ni sillon ei muuta mietitä. Järjestys oli haku, jälki, vesityö. Sinni lähti hakuun niinkun aina, reipasta laukkaa pyörivällä siksakilla. Tuomari totes "oho, sitähän on ihan koulutettu" johon minä sit et niin me käytetään sitä käytännön metsällä. Ei Sinni ehtiny montaakaan kertaa menee ees taas kun tuomari sano, et kohta ammutaan. Laukaus tuli ja Sinni oli ihana: Se seisahtu, loi pitkän katseen vasemmalta oikeelle siinä toivossa et johonki tippuis ja jatko mun luvalla hakua kahta kauheammin. Sitten meidät jo käskettiinki sieltä metsästä pois. Koko tapahtumaan meni ehkä minuutti :D

Jäljen Sinni nosti ongelmitta, mut lähti niin jumalattoman kovaa, ettei siinä ollut taas tolkun hiventä. Se ajo ihan alussa monta metriä jäljen yli kun jälki kaarsi vasemmalle, teki muutaman ympyrän etsiäkseen tiensä takasin ja lähti taas kun ohjus. Ei siinä ollu oikein päätä eikä häntää, mä roikuin narunpäässä minkä pystyin ja Sinni paino eteenpäin. Tuomari huus takaa yhdessä kohtaa et älä tyttö vaan loukkaa ittees kun mulla oli vähän ongelmia pysyä pystyssä :D Pupu löyty ongelmitta. Tuomari kysyi, et ollaanko käyty jo MEJÄ- kokeessa ja sanoin et ei vielä koska tää lähentelee tosiaan katastrofia ja se totes, et kun vaan opettelet jarruttaan ni kokeeseen kiireen vilkkaa. Kyllähän Sinni on monesti ajanut avoimen jälkeä ja suoriutuu siitä ongelmitta JOS ehtii ajatteleenki, mut rauhallisempaa menoo tarvis harjoitella. Tuo jäljestysinto on vielä hieman hallitsematon :)

Vesityö meni niinku elokuvissa: Sinni vierelle, mä nakkasin riistapukin sen verran mitä se nyt lentää, nouto- käsky ja luovutus käteen. Toihan nyt on ihan lastenleikkiä Sinnille, se rakastaa uida ja se rakastaa noutaa, joten ei tullu mieleenkään, et vesityössä joku ongelma tulis. Tuomari kysy, et sitä varmaan voidaan käyttää jos muut koirat ei nouda ettei tarvi venettä ottaa ja sieltä se sit huutelikin, et se noutajakoira sais tulla taas. Sinni noutaa ongelmitta myös ne riistat mitä se ei oo markkeerannu ja voi vitsi kuinka kivaa sillä oli kun aina rantaan mennessä siä oli ihana tehtävä hälle :)

Tuomarin arvostelu:
Sosiaalinen käyttäytyminen: Hyvin reipas tutustuja (Sinni rakasti ja olis halunnu suuuuuudella).

Haku ja laukaus: Hyvä, innokas haku. Toimii ohjauksesta ja ilman ohjausta käyttäen hyvin vainuaan. Laukauksesta tehostuu.

Jäljestys: Reipas, hieman hosuva, mutta hyvin jäljellä. Kulmassa tarkistuslenkki. Sitten vauhdilla kaadolle asti, jonka ilmaisee.

Vesityö: Innokas uimaan, noutaa ja luovuttaa pukin.

Tottelevaisuus: Hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Reipasta toimintaa.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty.

Tuomarina meillä oli Harry Vilkman

Kyllä nyt kelpaa!

2011-08-18T21:35:00.000+03:00

Tilasin Sinnille tosiaan neopreeniliivin, Dokken- merkkisen. Sinni palelee kovasti jos joutuu olemaan paikallaan kosteana, joten aattelin neopreeniliivin tuovan helpotusta. Ja kaislikossa mennessään Sinni on aina ihan verestäviä naarmuja täynnä, joten liivistä olis suojaakin. Noh, tarjolla oli S- koko ja aattelin, et kai S nyt Sinnille sopiva on. No ei ihan, liiviin olis menny vähintään kaks 10 kilosta cockeria! Arvoin hetken et mitäs nyt, mut pienempiä liivejä ei löytynyt mistään ja toisaalta tarve olis niinku heti joten ei kun liivi saksilla osiin. Varmaan puolet lähti veke, mut tulipahan sopiva! Mikään kaunein luomus tuo ei ole, mutta ajaa asiansa loistavasti! Tänään käytiin märässä maastossa kävelemässä liivi päällä ja poisotettaessa liivin alla oli lämpöä hohkaava koira! Sinni oli siis TODELLA lämmin liivin alta :) Super! Toivon niin et liivi tuo apua passissa istumiseen lämmittämällä :)

Metsästyslöpinää

2011-08-18T16:26:00.000+03:00

Sorsastus alkaa lauantaina! Suunnitelmana olisi hakea lettoalueita, todennäköisesti niin että mä ohjaan Sinniä rannasta ja mies tulee heinikon toisella puolen veneellä. Epäilen, että sorsastus on Sinnille sitä kaikkein ominta puuhaa. Se RAKASTAA mennä heinikossa eikä epäile tunkeutua pahimpaankaan ryteikköön. Se on todella hyvin ohjattavissa ainakin nyt kun ollaan harjoiteltu ja tiedän, että se oikeasti on aika pätevä. Se koluaa tarkasti heinikossa kahlaten/uiden aina heinikon reunalle asti eikä jätä aukkoja hakuun. Se on uuttera ja sinnikäs ja jaksaa työskennellä tarkasti ja hallitusti pitempään kun maalla. Treenatessa olen heitellyt kaislikkoon/hieman kaislikon rajan jälkeen veteen pieniä linnunsiipiä ja kaikki Sinni on löytänyt. Lauantaita odotetaan siis innolla :)

Pellot on melkein puitu ja kyyhkyspassissa on käyty, mut ei oo kyyhkysiä ei sitten yhtään. Joku yksittäinen saattaa joskus lentää, mutta parveina niitä ei näy. Kuvia ollaan levitelty vajaa parikymmentä pellolle, mutta kun ei niin ei. Tajutonta meteliä pitäviä kurkia sen sijaan näkyy niin paljot että se huuto kaikuu korvissa. Ollaan treenailtu hakua pellolla ja mun mielestä on mennyt tosi kivasti. Jos me näillä taidoilla ei päästä taippareista läpi ni olkoot!

Alla videopätkä hausta. Sinnin on pakko mennä tuonne vasemmanpuoleiseen pöpelikköön, koska onhan siellä sentään oja ja VETTÄ!

Ja muutamia kuvia pellolta:

A/A 0/0

2011-08-15T15:01:00.000+03:00

Jee! Kennelliitto on lausunu Sinnin kuvat. Koiranetissä seisoo tulokset A/A ja 0/0. Voi vitsi oon ilonen :)

Agilityä

2011-08-14T16:16:00.000+03:00

Tänään oli taas vuorossa agilityä. Mehän lähdetään kepon kanssa aina sunnuntaisin kaksin mukaan, mutta tähän asti kepo on saanu toimia lähinnä logistisena apuna. Tänään oli kolmas kerta kun kepo pääs ohjaksiin ja tänään se ekaa kertaa jopa oli melko hallittua. Kaks aikaisempaa kertaa kepo siis on ajanu talla pohjassa ilman järjen hiventä ja onnistunu puolen minuutin aikana sössiin sekä ylös- että alasmenokontaktit, tuomaan Sinnin niin e tSinni tiputtaa riman ja tolloillu vielä keinullakin... Tällaisen radan jälkeen kepo silmät loistaen toteaa ylpeänä "mut meille tuli hyvä aika!" Juu, tuli tuli, MUTTA.... :D Tänään sit painotin, että et mene lähellekään keinua etkä lähellekään aata ja puomille meet viimisen päälle huolella ja katsokaa:

Sehän melken onnistu! Aika hyvin kyllä ihan kokemattomalta :) Yks turha takaaleikkaus tuli ja Sinni kolautti rimaan kun kääntyi katsomaan ohjaajaa ja vikaan putkeen mentiin vähän väärästä päästä, mutta kepo luulikin, et sinne pitää mennä siitä. Lauantaiaamuna kepo lähti Sinnin kanssa aamuyöstä passiin ja palas vasta tuntien päästä ja nyt agilityäkin, kohta meillä on tappelu kumpi sitä koiraa ohjaa :D

Kyyhkystystunnelmia

2011-08-13T15:33:00.000+03:00

Kyyhkystys alkoi ja puskassa jos jonkunmoisessa on tullut lymyttyä passissa. Ei oo kyyhkyt vielä vaan parveutuneet kunnolla, joten todennäköisyys saada jotain on minimaalinen, mutta toisaalta meitä on viimeisen vuorokauden aikana viihdyttänyt yksi valkohäntäpeura(kauris), pöllö ja kurkia. Peura oli ruokailemassa pitkän aikaa aika lähellä, komea ilmestys kyllä. Pöllö tavattiin melkolailla pilkkopimeässä metsässä, täysin äänettömänä kaarteli meidän yläpuolella hyvin lähellä. Sekunnin mietin, että harkitseeko nappaavansa Sinnin, mutta kyllä se hiiriä/myyriä siinä havitteli. Oli niin pimeää ettei pöllöä pystynyt tunnistamaan kun näkyi vaan musta profiili taivasta vasten, mutta hieno se oli! Sinni oli huvittava pöllöä seuratessaan, istui kun tatti paikallaan, mutta pää pyöri taivasta kohden edestakaisin.Viimeisenä saatiin katsella kurkien lentävän pellon yli. Olivat todennäköisesti samat kaverit jotka Sinni ajoi yksi päivä vatukkorinteestä ylös. Tuo oli hauska tapaus, niitä lähti silloin kuusi ja Sinni itsekin oli selvästi vähän kysymysmerkkinä, että ohhoh, en mä nyt sentään NOIN isoja aatellut löytäväni :D

Mutta siis juu, kyyhkyspassissa istuttu ja nähty vain muutamia yksittäisiä kyyhkyjä. Meiltäpäin ei ole vielä peltoja puitu kuin tuo yksi kaurapelto, joten josko lintuja alkaisi enemmän näkyä kun peltoja aletaan tosissaan puimaan. Sinni on passissa tosi kiva, makoilee hipihiljaa paikoillaan rauhassa. Ainoa vaan, että sen tulee todella kylmä ja siihen täytyy nyt keksiä joku ratkaisu. Aamuyöstä on maa aivan märkä, joten Sinni kastuu ja alkaa sitten tärisemään kun pitäisi paikoillaan kököttää. Villavilttiin kietominen auttaa jonkun verran, mutta tilasin sille sellaisen neopreeniliivin, josko siitä olis apua. Eikä siitä haittaakaan ole, naamioi vähän tuota kullankeltaisena loistavaa koiraa.

Metsästystreeniä

2011-07-29T11:00:00.000+03:00

Viime päivinä on otettu vähän noutoja ja hakua. Kepo on tehny kolmosmarkkeerauksia aika korkeeseen heinään pellolle ja Sinni on suoriutunu niistä, aplodit siitä koiralle! Kakkosmarkkeeraukset Sinni muistaa hyvin ja kolmoskin jos se suunnilleen näkee damit, mut yllätyin et se pysty noutaan damit myös pitkästä heinikosta muistin perusteella. Ollaan tehty vähän linjaa ja pillitetty pysähtymään niin oudoissa kun hakiessakin, nyt pysähtyy jo aikalailla täydestäkin vauhdista. Ja haku on parantunut, Sinni on paljon itsenäisempi eikä kysele neuvoja niin paljoa. Riistattomalla pellolla ei kata missään tapauksessa sellasta aluetta mille pystyis vielä ampumaan, mutta parempi et se on liian lähellä kun liian kaukana: oon melko varma et kun se pääsee hakeen alueelta missä on riistaa, haku laajenee nopeasti.

Heräsin tänäkin aamuna pulujen tajuttomaan huutoon eikä auttanu laskea Sinniä vapaana pissalle. Ollaan ilmeisesti onnistuttu hommaan puluja tonne pellolle ruokintapöydän avulla, siä niitä harmaita möttejä istu männyn oksilla molemmin puolin peltoa ja ruokintapöytää. Kuviakin olis, joten ehkä näillä eväillä saadaan kyyhkyspaistia omalta pellolta :D Mies kun tota valtavaa ja tajuttoman korkeaa ruokintapöytää rakensi, sanoin et ei ne kuule kuuna kullan valkeena tänne tuu vaan huutelevat tuolta ehkä 500 metrin päästä, mut kyllä niitä näköjään tänäänki oli puissa.

Agilityä

2011-07-25T22:12:00.000+03:00

Sunnuntain agilityssä oli joku ykkösten rata, joka oli tarkotettu 20*40 kentälle, mutta mehän rakennettiin se 40*40 kentälle, joten se vähän levis. Rata oli oikeen valssien loistoa (tai ööh olis ollut), tai toki olis voinu vaikka takaaleikata, mut mun ohjaukseen valssi on se pienin paha. Sössin ite minkä kerkesin, siis miten ihminen voikin olla niin MYÖHÄSSÄ? Alempana olevalla videolla ekan valssin yritys näyttää siltä, ettei mulla oo aikomustakaan ohjata Sinniä hypylle, niinkun myös tokan valssin kans. Muutenkin olen lähes poikkeuksetta jäljessä ja sohin minne sattuu ohjatessani. Mut onneks on videokamera, on ihan sairaasti hyötyä kattoo jälkeenpäin, et niin mikä menikään pieleen!

Rata oli piiitkä, ensimmäinen täysmittanen rata meille ja mä hyydyin vikoille esteille. Mut radasta jäi ihan tosi tosi hyvä mieli, oli kiva kokeilla noin pitkää rataa ja todeta, et kyl se Sinni vaan jaksaa jo kulkee esteeltä toiselle. Jossain määrin tuo rata oli sellanen "välietappi", tuli niin kiva fiilis kun tajus, et hei me selvitään jo näin monesta esteestä peräkkäin! Nyt olis tarkotus alottaa myös ohjatut treenit (todennäköisesti vielä ihan yksityistunteina kun mun työt ei salli viikottaista sitoutumista), jotta päästään jonkun valvovan silmän alle. Tähän astihan me ollaan treenattu tasan meikäläisen nollakokemuksella (ja käyty kolme kertaa katastrofiagissa josta oli enemmän haittaa kun hyötyä), joten ohjaus tulee erittäin tarpeeseen. Tarvin jonkun huutaan kentän laidalle, et ohjaa jo, valssaa jo, käskytä jo, tee jo! :D

Agilityä

2011-07-22T11:29:00.000+03:00

Agilityt sujuu hyvin ja aan kontaktit tuntuu jopa jossain määrin toimivan. Muutan ne ehkä 2on2offeiks vielä kun Sinnillä on tarpeeks rutiinia alastuloon, mut pysäytyksen pystyn lisään sille myöhemminkin. Katsotaan kuinka tää nyt toimii ja tehdään sen mukaan. Ehdottomasti turvallisemmalta tuntus 2on2off, mut mut. Nyt keskiviikkona Sinnillä oli radassa mukana jo aa ja suoritti sen oikein vaikken ollut vierestä ohjaamassa, mut katsotaan, katsotaan. Puomin kontaktillahan se pysähtyy tällä hetkellä 4on, mut aalle helpompi olis varmasti 2on2off.

Jälkeä rusakolla

2011-07-22T11:11:00.000+03:00

Taippareita silmällä pitäen pakkasesta kaivettiin rusakko sulamaan. Sinni suhtautui rusakkoon erittäin suurella mielenkiinnolla ja otti jalasta tai päästä suuhun, muttei saanut oikein kannettua (yritti lähinnä raahata), kun elikko painoi yli 11 kiloa. Jälki vedettiin kahtena päivänä, molempina taippareiden tyyliin, eli lyhyt jälki johon keskelle yks kulma ja ajo välittömästi jäljen vedon jälkeen.

Ei tajuttu merkata jäljen alkua mitenkään, mutta Sinni nosti jäljen hyvin ja lähti ajamaan. Jäljesti jopa melko hallitusti, sain kyllä jarruttaa ja olisin saanu jarruttaa enemmänkin, mut sellasta kohkaamista mitä viiminen verijälki oli, ei ollut havaittavissa. Kulma sujui ongelmitta ja jäljen päällä kulkien (huom, tästä erityispisteet koska Sinni ei ole kulmissa välttämättä tarkka!) ja muutenkin jäljestys oli hyvää. Alussa tuli yksi muutaman metrin kieppi oikealle jäljen sivuun, mutta Simppa löysi pian takasin jäljelle.

Seuraavan päivän jälki sujui yhtä helposti ja varmasti, mutta vauhti triplaantu. Ihan selkeästi Sinni muisti edelliseltä päivältä, et jee tää oli tää juttu ja paineli talla pohjassa. Tuolla jäljellä oli yks runsasvetinen oja josta koira meni yli sen verran reippaasti et meikäläinen oli ojassa pohjetta myöten ja muutenkin sain kyllä todenteolla jarruttaa liinasta. Eka jälki jäi varmaan pituudeltaan alle sadan metrin, tää toka oli varmaan hyvin sen 120 metriä. Tokakin meni vielä tarkasti, eli kulma sujui ongelmitta jne. mut vauhtia oli aivan liikaa. Viimeisellä MEJÄ- jäljellähän me siis mentiin mm. kulmasta se 10 metriä yli, kun Sinni ei sillä vauhdilla ihan ehtiny haisteleen, et oho nyt se kääntyy vaan juoksi eteenpäin, totes et voi hitto hukku, veti uukkarit ja sinkos kulman jälkeen jatkuvalle suoralle. Elkeitä tällaiseen nytkin oli, mutta sen verran ilmeisesti pystyin roikkumaan narussa perässä, että kulma suoritettiin aivan jäljen päällä. Täytyy jatkossa olla todella tarkka jarraamisen kanssa, koska Sinni selvästi lähtis aivan liian kovaa kun pääsee homman juonesta kiinni. Jarrua jarrua jarrua, sillä tulee aikas hyvä. Kaikki palikat hyvään jäljestämiseen on kuitenkin kasassa!

Rusakkojälistä loppupäätelmä on se, että Sinni ajaa ongelmitta riistaeläimen laahausjälkeä ja on kiinnostunut kaadosta. Kaiken järjen mukaan meidän siis pitäisi selvitä ongelmitta taippareiden jälkiosuudesta. :)

Vieraita

2011-07-21T17:36:00.000+03:00

Mikään ei ole parempaa kun kaukana asuva ystävä, joka ilmoittaa, että tulee kylään. Oli kivoimmat kolme päivää ikinä! Sinni antoi mummoikään ehtineen Mantan olla jotakuinkin rauhassa ja kaksikko tuli ongelmitta toimeen. Ohjelmassa oli mm. agiliitelyä, soramonttu-ulkoilua, mökkeilyä, jäljestystä ja paaljon autolla ajoa kun ei asuta ihan tua sivistyksen parissa. On se vaan kiva, kun on koira, joka ottaa niin karvaiset kun karvattomatkin vieraat ilolla vastaan (ja hylkää paremmasta seurasta riemastuneena mut nukkumaan yksin siirtyessään itse viereiseen petiin) ja pysyy normaalina omana itsenään. Tuli kyllä niin tarpeeseen tää pikkuloma! Että voikin yks ihminen ja yks koira tehdä hyvälle tuulelle :)

2011-07-16T00:10:00.000+03:00

Pillittelin Sinnille piiiitkästä aikaa pysäytyksiä, aikaa edellisestä kerrasta siis varmaan kolme kuukautta ja sillonkin oon opettanut sen vaan ilman häiriötä. Muisti se muutaman kerran jälkeen mitä piti tehdä ja aattelin, et jos uskaltaisin kokeilla pysähtyykö se noudoissa. Jos olis pillittäny vasta kun se on kiihdyttäny kunnolla, ni en tiijä olisko pysähtyny, ehkä mutta valuen ainakin, joten pysäytin alussa kun ei ollut vielä kerennyt täyteen vauhtiin. Olin kyllä melkosen yllättynyt, et se oikeesti pysähty, ekalla kertaa kepo oli asemissa valmiina pysäyttään sen jos se ei olis ottanu kuuleviin korviinsa pilliä, mut kah, se jopa pysähty! Tosin se kääntyy pysähtyessään kattoon muhun, mut se on aika pieni ongelma kun se sentäs kuitenki pysähtyy. Ja mä vähän luulen, et kun se pääsee oikeelle riistalle ja oppii ymmärtämään, et kannattaa seurata mihin pudotus tulee, ni ei enää käänny kattoon mua.

Sinni pitää uidessaan sellasta vinkunaa, aluks mietin et onks sillä jotenkin hätä et se piippaa, mut ehei, se hölmö hengittää suun kautta ja hengästyessä kuuluu tommonen ääni. Vinkunaa ei kuulu menomatkalla ja takastulomatkalla se kuuluu sitä enemmän, mitä hengästyneempi se on. Eli liittyy jotenkin hengitystekniikaan. Ja tuossa noudossa näkee, että se ei ole kovin taitava markkeeraan, dami on alamäessä eikä se näe sitä ja keskittyy niin paljon pysähtymiseen varmaan, että unohtaa jo tarkan paikan ja joutuu vähän haisteleen, että dami löytyy.

Kepo heitteli Sinnille muutaman kerran damin pöpelikköön soramonttureissulla ja mä napsin kuvia. Hauska huomata, kuinka Sinni pelaa kepon kanssa helpoissa jutuissa varsin hyvin :) Kepolla ei sillain oo tatsia sen kanssa tekemiseen, se sallii siltä virheitä ja antaa sen olla aivan liian vallaton, joten esim. Sinnin hakuun sillä ei oo vielä asiaa puuttua, mutta näköjään perusnoutoja sai ohjattua sille :) (liikekuvissa törkee laatu kun noi on kuvattu yöllä ja jouduin nostaa ISOn kaheksaansataan)

Sinnin haku lähentelee välillä katastrofia ja toisella kertaa hipoo loistavaa. Se meinas alkaa vähän lähteen käsistä, tein varmaan sen virheen, et nakkelin kanipalloja pitkin peltoa enkä vaatinu hakeen tarpeeks täsmällisesti, joten se saatto haistaa jonkun pitkällä edessä olevan ja lähteä väkisin sinne jättäen sivut huolimattomasti hakematta. No nyt on uus taktiikka, ei ensimmäistäkään kanipalloa ettei pääse palkkaan itteensä kun lähtee mun hallinnasta ja ohjaan tosi tosi tarkkaan ja huolellisesti sen oikeelle riittävän pitkälle, pillitän kääntymään, ohjaan vasemmalle riittävän pitkälle, pillitän kääntymään ja uudestaan ja uudestaan. Selkeä "nyt olet tarpeeksi sivussa, käänny seuraavaan suuntaan"- ohjaus auttaa sitä tosi paljon, ei kannata antaa vielä itsenäisesti yrittää hakukuvioo koska rupeaa huolimattomaks ja lähtee liikaa eteen, joskin onneks pysyen kyllä vielä haulikonkantaman sisällä, mut kuitenki. Se on vähän sellasta "jippiii, iso pelto, täällä on kaikkii hajuja, kaaaaasua"- rallattelua. Hauksi sen kyllä tunnistaa, mut täsmälliseks ei :D Joten ohjaan vielä vahvasti, uskon et aika piankin sille alkaa hahmottumaan se kuvio mitä sen tulis liikkua jotta koko alue tulee haravoitua varmasti.

Innolla odotan rauhotusajan päättymistä, ensimmäinen syksy ja oikee riista Sinnille. Täytyy ottaa toooosi varovasti, harjoituksena eikä oikeena metsästysreissuna, ettei mikään mee pieleen. Uskon, että päästään kokeileen sitä pienissä määrin oikeelle riistalle, mutta mihinkään jahdeille en todellakaan laske sitä, koska se aika, mitä se pystyy työskentelemään pysyen hallinnassa on vielä lyhyt ja mulla ei oikeestaan oo pienintäkään halua pilata sen ihan kivaa työskentelyä viemällä sitä liian nuorena ja kokemattona yhtään liikaa käytännön metsälle. Ehei, maltti on erittäin valttia tässä.

Metsästysjutuista vielä agilityyn: Aa on selkeesti vaikein Sinnille (keppien lisäks, mut se on mun omaa laiskuutta), se ei kertakaikkiaan osaa jarruttaa niin et tulis 2on2off tai ees 4on. Kokeilin miljoonalla eri tavalla, mut se ei yksinkertasesti osaa jarruttaa tarpeeks. Vauhti alastullessa ei ees oo kova, ei se tuu mitenkään miljoonaa rynnimällä täysin holtittomasti, mut en saa sitä pysähtyyn. Joten ehkä turha mennä perse edellä puuhun, tehään ne sit läpijuoksukontakteina. Sinni on siitä kiva, ettei todellakaan yritä ei ylös, eikä alasmennessä hypätä kontaktin yli (ylösmennessä ei helpolla edes veny sillain et tekis kontaktivirheen), alastullessa tulee kyllä ihan viimiseen asti aata pitkin eikä hyppää. Joten naksuttelen sille sit ne läpijuoksuna, ehkä se oppii, et kun joka ikinen kerta oon suorittanut tän näin ja saanu palkan siitä, ni näin tää kuuluu selkeesti tehdä. Mullon vakaa usko, et niistä tulee hyvät kontaktit (ja siis ne on jo, mut tietenkin vielä oon ite palkkaamassa) joten jatketaan näin niin kauan kun näyttää toimivan :)

Kennelliiton lausuntoo kuvista oottelen jännityksellä, toivottavasti tulee takas A/A:na. Hmm, jos kaikki sujuu jatkossakin näin hyvin ja terveys on ok, niin ehkä meillä on parin vuoden päästä Sinnikkäitä talo täynnä :) Toiveissa se on ja nyt näyttää hyvältä, mutta katsotaan minkälainen tuosta tulee kun kunnolla aikuistuu ja pääsee töihin. Nyt se on ainakin niin tolkuttoman hyvä monitoimikoira, et välillä ja oikeestaan aika usein mietin, et miten se voikaan olla niin kiva :)

"Sorsia mä metsästän...

2011-07-08T13:40:00.000+03:00

Tahdon saada jokaisen!" Voi hupsis sentään. Sorsaperhe ui laiturin viereen, nappasin Sinnin kiinni ja kun sen niin nätisti katseli niitä, niin ajattelin, että voin varmaan päästää sen kyllä irti. Hetkeäkään harkitsematta, täysin varmana tehtävästään Sinni hyppäsi laiturilta ja eikun sorsien perään. Asiaankuuluvasti mä meinasin toki tikahtua nauruun enkä saanut karjastua sitä takasin ja pilliä ei tietty ollut kaulassa. Siellä se meni, sorsat edellä ja Sinni perässä. Mies sitten lähti veneellä hakemaan koiran kotiin, souti Sinnin vierelle ja Sinni jopa ihan itse oli sitä mieltä, että juu kyllä hän voi veneeseen tulla kun kerta pyydät. Se kai oletti mun napatessa remmin pois kaulasta, et käsky kävi ja eikun sorsien perään... Hupsis.

Sain varattua taipparipaikan, meni ihan loppusyksylle, mutta onpahan varattuna. En taida kertoa tarkkaa aikaa, jos se vähän vähentäis mun jännitystä. Mä oon kauhusta kankeena jo nyt, en todellakaan ole mikään kisaajatyyppi ja oon aivan vakuuttunut, et jotain siä kuitenki tapahtuu... Vaikkeihan siinä pitäis mitään kummaa olla, Sinni hakee (vaikkakin vielä keskeneräisesti, mutta kyllä siitä nyt näkee, että haku tulee luonnostaan ja niitä taipumuksiahan siä nimenomaan mitataan), noutaa, ui ja jäljestää, joten kaiken järjen mukaan tuomarin pitäis todeta, et juu hyvät taipumukset sillä on, mut apuaaaa! :D

A-luokan koira

2011-07-02T17:41:00.000+03:00

Röntgenissä käyty ja tuloksena priimat lonkat, selkä ja kyynärät! Kennelliitosta toki tulee se virallinen arvio, mutta ei kuvissa näkynyt pienintäkään viitettä mihinkään. Terve koira noilta osin, se on selvä! Selkäähän Kennelliitto ei lausu cockereilta, eli siitä ei tulosta saada Sinnin tietoihin, mutta lonkista ja kyynäristä tulee tieto koiranettiin. En tiijä kannattaako koskaan huokasta kunnolla, mut tällä hetkellä huokasen kyllä melko paljon: Mulla on terve ja toimiva koira! :)

Laukausvarma

2011-07-01T20:39:00.000+03:00

Tänään kuulu haulikon laukauksia jostain ja aloin miettii, et niin muuten, meillä on vuoden ikäinen metsästyskoiraks kasvava koira, jonka laukausvarmuudesta en ole täysin varma. Ikinä Sinni ei ole mihinkään paukkuihin reagoinut, joten olen pitänyt itsestään selvänä, ettei se tietenkään ole paukkuarka ja kyllähän metsästyscockerit on erittäin laukausvarmoja koiria. No, meillä seisoo starttipyssy kaapissa, joten ehkä oli korkea aika kokeilla sen laukauksensietokyky. Ja juu, se on laukausvarma. Nyt vois ottaa asiakseen opettaa sen istumaan laukauksesta.

Hyvä Sinni!

2011-06-29T16:12:00.000+03:00

Käytiin hallilla pikaiseen kun oltiin muutenkin liikenteessä. Mun eilistä rataa ei enää ollut, mut tilalla aikas kiva 13 esteen radanpätkä. Sinni sai odotella kepeissä kiinni kun pyörin kentällä ja yritin hahmottaa, että mitenhän rata menee. Kiitos sille, joka viitsinyt laittaa numerot, helpotti kummasti! Sinni on siitä kiva, että sen yleensä voi jättää melkeinpä mihin vaan ja se odottaa nätisti, ei sitä tarvi välttämättä laittaa kiinnikään aina, kun se ymmärtää aika hyvin, et hänen kuuluu nyt varrota. Nukkumaan se nytkin kävi ja venytteli mun hakiessa niin maireasti, että oli pakko käydä uudestaan reippailulenkki, että lihakset taas lämpeää.

Tehtiin rata kolmeen kertaan ja Sinni oli ihan mielettömän hyvä! Tuli kyllä hieno fiilis :) Nostin vikalle kerralle ekaa kertaa esteet medikorkuudelle, hyppyjä tais olla kuusi, joten päätin, että ehkä se voi kertaalleen ne 35 senttisinä hypätä. Lauantaina on röntgen, joten sen jälkeen tietää, voidaanko alkaa treenaamaan kisakorkeuksilla. Varsinkin vikasta radasta jäi niin hyvä mieli että. Oli hauska huomata kuinka paljon sain lisää aikaa ohjata :D Tuntu, et Sinni leiju ikuisuuden esteen päällä ja siinä kerkes asetteleen ittensä niiiin paljon paremmin. Myös Sinnin tekeminen muuttui intensiivisemmäksi, kun esteitä sai hyppiä, eikä niistä vaan laukattukaan yli. Oli niin hauskaa, molemmilla!

Agilityä

2011-06-28T15:48:00.000+03:00

Sunnuntaina oli treenit porukassa ja tänään käytiin kaksistaan. Sen oon huomannut nyt tosi selkeesti, et Sinni on parempi porukassa kun yksinään. Johtuuko siitä, et ite oon skarpimpi kun ei oo 2500 neliöö lorvittavana, vai siitä, et treeni-tauko- jako tulee selkeämmin. Mietin myös sitä, et jos ollaan yksin eli yleensä aamuisin jollon hallilla ei ole ristin sielua, niin Sinni saa olla irti niin lenkit kun hallissaoloajankin. Jos taas ollaan porukalla, nappaan sen kiinni odotteluajoiksi. Ehkä sillä ei oo niin selkeetä rytmiä tekemisen ja levon välillä kun se saa kulkea vapaana haistelemassa esim. esteiden siirron ajan? Tänään jätin sen omalle paikalle odottamaan kun siirtelin esteitä enkä antanu haihatella ees taas ja kyllä se oli vaan reippaampi, kun käytti joutoajan nukkumiseen. Se ei ehkä osaa ottaa taukoa taukona, jos sen aikana aktivoi itteensä nuuskuttelemalla pitkin hallia? Täytyy kokeilla ja tuumia miten se on paras pitää yksin treenatessa, tai lähinnä kaiken oheistoiminnan aikana :)

Hyvä Sinni tänäänkin oli, ei siitä päästä yli eikä ympäri, mut ekat kaks-kolme estettä on selvästi paremmat jos on häiriöö, ei oo sillon vetelä ekoja esteitä. Sunnuntaina tehtiin rataa jota rakentaessa meinasin repiä hiukset päästä, paperilla rata näytti varsin kivalta, kentällä iskikin sit karu totuus, et puomi ja putki suorana on pikkusen pitempiä kun olin kotona suunnitellu. Puolen kentän tehokkaasti täyttävä rata olikin yhtäkkiä koko kentän reunoilta täyttävä... Nojaa, see oli muuten ihan hyvä, mut ollaan tehty paljon puolvalsseja kolmella rinnakkaisella esteellä ja radalla olis ehkä ollut käyttöö takaa/kierrä- käskylle, jota Sinni ei osaa, joten puolvalssit mielessä sen mielestä putken jälkeiset kaks estettä olis molemmat kannattanu hypätä musta poispäin. No, epäonnistumisen eliminoinniks laitoin siivekkeet esteitten väliin ettei turhaan tuu virheitä sen takia, et rata on liian vaikea.

Tänään mulla oli kepit aivan tolkuttoman tyhmässä paikassa, kepeille syöttö oli aloittelevalle koiralle (ja koirakolle) aivan idiootti. Verkotin kepit kokonaan (joka oli itse asiassa ihan sikahyvä, jatketaankin niin), ettei virheitä tuu enempää kun sisäänmenokin on jo vaikee ja kyllä se nyt meni, mut ei ollu tehokkaan treenin kannalta paras. Mut huonosta keppien asettelusta oli se hyöty, et tuli tosiaan laitettua kaikki ohjurit ja se oli kyllä yks parhaista jutuista Sinnille. Sinnillä on jo selkeä käsitys keppien pujottelusta ja tekniikkaakin alkaa löytymään, ohjurit helpotti ihan hirveästi rytmin pysymisessä.

Keinusta oon aika ylpee, Sinni hakee mielellään keinua, ei arastele sitten yhtään ja suorittaa vallan hienosti. Joskus sitten kun rutiinia on enemmän, aletaan opettelaan vähän reippaampaa vauhtia, nyt kannustan Sinniä vielä pysähtymään keinun kiikkaamisen ajaksi.

Pahuksen aan taas sais poistaa koko agiradalta. Sinni ei todellakaan osaa mennä sitä, tulee vyörymällä alas ja toki se on sitten se este, mille se karkaa jos on karatakseen, puomille sit seuraavaks jos aata ei ole saatavilla. Nyt alkaa Sinnillä tulemaan se vaihe, että jos se ei ole ihan satavarma, mihin olen sitä ohjaamassa, se suorittaa omasta mielestään sopivan esteen (mikä siis on koiralta oikein, mähän sen virheen teen). Sunnuntaina Sinni oli melko varma, et kakkosesteen jälkeen mennäänki aalle ja jos ei sille, ni vähintään puomille sitten. Tällaista ei oo ollut pitkään, mieluummin Sinni on jättänyt suorittamatta sitten esteen, mutta nyt tosiaan alkaa napata lähimmän/muuten suotuisimman mahdollisen, jos mun ohjaaminen ei oo skarppia.

Agikuulumisia

2011-06-25T15:40:00.000+03:00

Keinu on ottanu iiison edistyksen! Oon melko iloinen. Sinni ei tarvitse enää apuja keinun laskuun, osaa itse jarruttaa odottamaan, että keinu laskee ja jatkaa sen jälkeen matkaansa kontaktille. Tiesin alusta asti, et keinu tulee olemaan paljon toistoja vaativa, koska Sinni ei missään tilanteessa pidä epävakaasta, tassujen alla kiikkuvasta alustasta. Sitä esim. selvästi epäilyttää, jos se erehtyy hyppäämään keinutuoliin tai jollekin muulle epävakaalle alustalle.

Keinu aloitettiin ensin valjaista napakasti tukien, miljoona kertaa palkaten ja kepon laskiessa superhitaasti keinu alas Sinnin ollessa akselin päällä. Toistoja tehtiin ehkä miljoona ja pikkuhiljaa alettiin laskea keinua hieman nopeammin ja tuoda Sinniä muutama kymmensenttinen eteenpäin, että se alkaisi vähän hoksata, milloin se laskee. Sitten ei pidetty enää valjaista kiinni, vaan namilla imutettiin eteenpäin, pysäytettiin, laskettiin keinu ja imutettiin kontaktille.

Tänään Sinni osasi vallan loistavasti keinu- käskystä hakeutua keinulle, jarruttaa kun keinu alkaa laskemaan ja siirtyä kontaktille, kun keinu on pysähtynyt. Olen nyt käyttänyt naksua, eka naks siitä kun keinu alkaa laskemaan ja toka kontaktille osumisesta. Toimii! Oli hienoo, kun keinu sujui ilman mitään apuja :) Tehdään näin nyt paaaaljon toistoja ja nostetaan keinu kisakorkeuteen jossain vaiheessa, nythän se on vielä vähän matalemmalla.

Myös kepeillä alkaa löytymään rutiinia, vähän korostetun ohjauksen tarvii vielä ja ekoissa väleissä käytän ohjureita, mutta kuitenkin Sinnillä on jo selkeä käsitys, että miten niitä keppejä oikein mennään.

Sinni yks vee!

2011-06-23T18:22:00.000+03:00

Niin se aika vaan menee. Sinni täyttää tänään vuoden! Neiti on ollut oikea lottovoitto meidän perheeseen, se on juuri sellainen koira, josta olen haaveillut <3

Eilen käytiin ottamassa uudestaan vähän hakua ja noutoja soramonttujen loistavassa maastossa. Ensin tosin hömppäiltiin vapaana ja sitten tehtiin jotain järkevääkin (tai järkevästä en oo kyllä yhtään varma näillä metsästyskoiran ohjaajan taidoilla, mut you know).

Päivitystä

2011-06-22T11:36:00.000+03:00

Ensin agilitykuulumiset: Sunnuntaina pysähdyin miettimään, että Sinnin kanssa ei todella ole treenattu vielä edes kahta kuukautta ja meikäläinen kouluttaa ilman pienintäkään kokemusta elämänsä ekaa agilitykoiraa. Nuo asiat huomioon ottaen olen pikkusta vaille tyytyväinen Sinniin :)

Metsästystreenistä: Sinni lähti eilen sorakuopien pikkujärvellä uimaan käskystä eteenpäin ja aloitti haun kun käskin, vaikkei vedessä ollutkaan mitään! Sinni on kyllä käynyt uimassa omaankin tahtiin aina eikä ole tarinnut kastautumiseen mitään noudettavaa, mutta tuo oli kyllä aikamoinen yllätys, että pystyin lähettämään sen veteen vaikka se tiesi, ettei siellä mitään ole. Kepo heitti molemmilla kerroilla damin kun Sinni oli uinut riittävän kauas, että koki onnistuvansa ja jäi sille mielelle, että tyhjäänkin järveen kannattaa lähteä, koska sieltä saattaa jotain löytyä. Olin aika iloinen :)

Sorakuoppien kaseikossa tehtiin myös hetki hakua joka sujui erittäin loistavasti. Korkea heinikko on selvästi Sinnin juttu, se rakastaa työskennellä itseään monta kertaa korkeammassa kasvillisuudessa. Nakkasin tottakai kanipallot selkäni taakse katsomatta mihin lensivät kun vahdin ettei Sinni näe tippumispaikkoja, joten mulla ei ollut tuon taivaallista hajua, missä ne on, mutta sieltä löytyivät! Sinni haki kahteen kertaan kaks palloa ja siinä se, se oli niin hyvä ja niin innoissaan, etten teettänyt enempää.

Kepo saa nyt alkaa enemmän treenaamaan Sinnin kanssa, koska en mä aina ole tositilanteessa mukana. En ole antanut sen paljoa tehdä ettei sössi mitään (anteeks rakas), mutta nyt saa alkaa tekemään enemmän ja tunnustelemaan, että miten se koira toimiikin. Kyllä on nuori metsästäjän alku ollut rinta rottingilla ja lähes liikuttunut, kun muutaman kerran on teettänyt mun opastuksessa Sinnille helppoja harjoituksia ja tajunnut, kuinka Sinni oikeasti on ohjattavissa ja tekee hyvin. Niistä tulee vielä hyvä pari :)

Lihaskunnosta: Susanna kävi tiistaina hieromassa Sinnin, makkara oli muuten hyvä, mutta niska ja etutassut oli vähän jumissa, niska muistaakseni enemmän. Päädyttiin yksimielisesti siihen, et niskan jumiutumisen on pakko johtua siitä, että hierontaa edeltävät viikot Sinni oli uinut lähes päivittäin n. 500-700 metriä, pitäen puolet ajasta isoa damia suussa, joten se on pitänyt päätä aika korkealla, ettei vettä mene avonaisesta suusta sisään. Muuten Simppa oli hyvässä kunnossa :) Sinni täyttää huomenna vuoden, joten ens viikolla on edessä luustokuvat, jotka käsittää tässä tapauksessa lonkat, kyynärät ja selän ainakin, olkavarretkin ehkä.

Muutama mökkikuva on jäänyt laittamatta:

Ja eilisen ulkoilusta muutama räpsy:

Kuulumisia

2011-06-10T10:38:00.000+03:00

Hei me tehtiin metsästystreeniä yks päivä! Lyhyitä hakupätkiä ja Simppa haki varmaan paremmin kun koskaan! Lopetinkin sitten pian, ettei sen into kerkee laskeen. Ja muutamia erilaisia noutoja, pysäyttelin pillillä jne. Sinni oli hieno!

Uimassa käydään usein, ei ihan joka päivä, mut ei paljon muutakaan. Sinni tykkää uida loputtomiin ja mä tykkään, kun sen selkä pysyy kuosissa. Viimekshän kun Sinni hierottiin, hieroja sano et selkä on parempi kun aiemmin ja epäili vahvasti, et se johtuu pulikoimisesta. Ainaski Sinnille on tullu kivat selkälihakset ja mitä paremmassa kunnossa selän lihakset on, sitä parempana selkä pysyy. Sinnin selässä siis ei oo mitään oikeeta ongelmaa, mutta tuollasena pitkänmallisena se on Sinnin ongelmakohta ja on ollut kevyesti jumissa. Saa nähdä minkälaisessa kunnossa lihaksisto on tiistaina kun hieroja tulee taas :)

Agilityyn me ollaan nyt ehkä vähän koukussa. Tää vois olla hyvä hetki tehdä esteistä erittely:
Hypyt Sinni hyppää mielellään ja osaa lähteä yksin eteenpäin suorittamaan ainakin yhden hypyn. Hypyn opettamisessa käytin naksua ja sen avulla Sinni oppi lähtemään reilusti mun eteenkin hyppyyn.

Muurin tunnistaa ja hyppää, muttei olla sitä vielä juuri otettu, kun matalimmatkin palikat on aika korkeet. Tosin vois kyllä käyttää niitä pelkkiä puolipyöreitä päälipalikoita, mut mä en oo ehkä vaan jaksanu roudata kaikkia osia :D

Renkaan Sinni osaa hypätä aikalailla satavarmasti läpi, eikä mistään sivusta. Myös sen naksuttelin sille ja oppi käsittämään hyvin, et vaan keskeltä hypätään. Täytyy jatkaa opetusta kun nostetaan renkaan korkeutta, mutta nyt sen ollessa lähes maantasalla hyppää aina läpi.

Pituuden hyppää ongelmitta, eikä mee ees niinku tikapuita.

Puomilla tuli viimesissä treeneissä isot edistysaskeleet. Alusta asti Sinni on mennyt puomille erittäin innoissaan, mutta sitä on varmaan pikkuisen jänskättänyt ja se on siks kiihdyttänyt vauhtia entisestään eikä oo keskittyny mihin jalkansa pistää. En oo antanu rynniä, koska ennen pitkää sillä menolla se astuis ohi ja tippuis, vaan ollaan menty hitaasti, että se keskittyy ja pysyy rauhallisena. Uudestaan ja uudestaan namijonolla puomi läpi ja tadaa, eilen kokeilin ilman namijonoa ja Sinni meni järki mukana rauhallisesti! Vauhtia siihen kyllä tulevaisuudessa saadaan, se ei Sinnin kans oo ongelma, mut sitä ennen täytyy ymmärtää ajatella jokaista neljää jalkaa, ettei tuu haaveria. Namialustaa käytän kontaktilla.

Aalla Sinni on rauhallinen, mutta ei osaa kunnolla jarruttaa alastulossa, vaan tulis enemmänkin ton painovoiman mukaan sillain puolihuolimattomasti. Muutaman kerran kun ollaan tehty, oon valjaista jarruttanut että se ymmärtää miten tassut pitää laittaa ettei vauhti kiihdy liikaa, mutta aan harjoittelu enemmissä määrin siihen, kun luusto on kuvattu.

Keinua otetaan hitaasti, joka kerta muutama kerta. Hallilla on aivan loistokeinu, sen saa tosi matalaks alkeisopetusta varten eikä se Sinnille ainakaan oo oollut liian jännä sellaisena. Nyt ei pidetä enää keinusta kiinni ja lasketa sitä varovasti, vaan pysäytän Sinnin siihen kohtaan missä keinu laskee, palkkaan ja päästän hetken päästä kontaktille, jossa on namialusta.

Kepit on kokenut kanssa aikamoisen edistyksen. Käytän ekoissa väleissä ohjureita, jottei tuu virheitä sisääntulossa, loput meneekin sitten käsiohjauksella. Enää ei tarvi vedättää joka väliä nenä kiinni namissa, vaan Sinni vähän jo muistaa miten niitä mentiinkään.

Pussista ja putkesta Sinni tykkää valtavasti ja sujahtaa ongelmitta läpi.

Mä ostin joskus talvella yhtä kouluprojektia varten videokameran ja se on ollu kyllä niin hyvä hankinta, ette tosikaan. Laitan sen yleensä kuvaan melken koko harjoitukset ja katon jälkeenpäin, jollon näkee kaikki virheet mitä ei siinä hetkessä tajua. Nii ja sen, et mä en osaa valssata, en vaikka kuinka kuivaharjottelen :D Tää video on eiliseltä. Oli pakko laittaa musiikki päälle, ettei mun ylitsevuotavat kimittävät kehut kuulu :D

Sitä samaa...

2011-06-05T21:31:00.000+03:00

Eli mitäpäs muutakaan kun agilityä. Hallissa oli kevyesti trooppinen ilmasto, tommonen pressuhalli on just eikä melken parhaimmillaan hellettä hipovilla lämpöasteilla... Kaikki koirat oli vähän veteliä, mut yhtä hauskaa oli kun aina. Tehtiin muutaman esteen pätkillä vähän valsseja ja puolvalsseja ja persjättöjä. Tais olla Simpan kymmenes kerta agilityssä nii ja ohjaajan toki kans :D

Videonpätkä sademetsähallista:

Agilityä ja uimista

2011-06-02T20:49:00.000+03:00

Käytiin treenaamassa ja kivaa oli. Tehtiin muutaman esteen pätkiä: hyppy - pussi - hyppy - hyppy, putki (valssi) - putki - hyppy - hyppy, hyppy - rengas - pussi (takaaleikkaus) - hyppy jne. Keinulla käytiin kiikkumassa muutamaan kertaan, noi hallin keinut on ältsin hyviä kun ne saa laskettua tosi matalalle ja sen myötä alkeisopetus on helpompaa. Hyvin meni ja Sinni innostui leikkimään mittarimadolla! Tuosta sen palkkauksesta kun tuli puhetta, aloin kiinnittää siihen oikeen huomioo ja kokeillu eri tapoja ja ööh tänään se päätti, että nyt hänelle sopis repiä matoa. Outo koira :D

Sit muutama kuva eiliseltä uintireissulta. Cockeri Ry. muisti mua riistapukilla, joten Sinni sai muutaman kerran noutaa sitä.

Mitäs muutakaan kun agilityä

2011-05-30T22:35:00.000+03:00

Jep jep, täytys muistaa tehdä metsästystreeniäkin, ettei mee ihan agiliidoks. Mut joo, ollaan käyty kavereitten kans hallilla ja omalla pihalla otettu ohjausharjoituksia. Sinni on alkanut selvästi tunnistaa esteiden nimiä, osaa hienosti lähteä viereltä hyppyyn, putkeen ja pussiin kun sanoo esteen nimen. Oon naksutellut niitä, joten oletettavasti sen takia on oppinut nopeasti.

Puomilla Sinni tarvii viä apuja, tai siis lähinnä jarruttajan, se menis niin idiootin kovaa, ettei sellasessa vauhdissa kerkee kattoon jalkoihinsa, joten pannasta jarruttelen, että malttaa keskittyä. Keppejä pujottelee remmillä autettuna, mutta on kyllä alkanut selvästi hakea jo seuraavaa väliä itsekin. Hypyt on ihan matalalla, turha hypyttää mediesteitä nuorella koiralla, samoin rengas on maantasolla ja muuria ei oo hypätty ollenkaan. Aa ollaan menty muutamaan kertaan, mutta antaa senkin jäädä vielä enemmälti hautumaan ainakin siihen, että Sinni on vuoden. Nii ja se keinu, ollaan nyt menty se muutamaan kertaan, kepo on laskenut sen huisin hitaasti kun Sinni on ollut keskellä ja mä olen palkannut + pitänyt keinua varten laitetuista valjaista kiinni. Sekin on ookoo, ei herätä sen suurempaa jännitystä, mutta sen kanssa edetään supervarovasti, ettei mitään satu.

Tänään tehtiin ohjaustreeniä pihassa ja voi apua, että mä oon toispuoleinen (ja sitä myötä Sinnikin)! Vaatii kyllä melkosen keskittymisen takaaleikkaus niin, että lähetän oikeella kädellä ja otan vastaan vasemmalla. Mä oon oikeekätinen, mut silti ohjaisin vasemmalla tuhat kertaa mieluummin! Ylipäätään oikeella kädellä ohjaaminen on jotenki luonnotonta (mut silti lähetän noutoihin oikeella) eikä Sinni meinaa ymmärtää millään tulla oikeelle puolen odottamaan lähtöä. Se kiertää vaan vasemmalle ja kattoo Hoo Moilasena, et mitä hä, miks ei kelpaa et oon tässä? Täytyy kuivaharjotella, koska kyllähän se Sinniltä alkaa sujuun heti kun mulle asia on ok. Valssailtiin myös kahdeksikkoo, siihen riittää mun koordinaatio huomattavasti paremmin.

Unohtunut MEJÄ

2011-05-27T13:27:00.000+03:00

Just tuli mieleen, et viimisin MEJÄ- kerta on unohtunut (vai oonko halunnu unohtaa sen...?). Joo'o, siis Sinnin MEJÄ-historiahan etenee seuraavasti: Viime syksynä pikkupentuja Sinni ajoi muutaman 50-150 metriä pitkän pentujäljen, jonka jälkeen talvi puski päälle ja se oli sit siinä pitkäks aikaa. Kevään tullen aloitettiin treenit ja ekan jäljen Sinni jäljesti loistavasti. Hitaasti ja tarkasti, niinkuin myös toisen ja muistaakseni kolmannenkin. Kunnes jotain tapahtui ja nainen päätti lyödä kaasun pohjaan (johtuiko siitä, että tästä asti jäljet vanheni väh. 12h entisen maks. 8h sijaan?). Ensimmäinen jälki tällä uudella mentaliteetilla sujui hyvin, niinkuin vielä toinenkin. Kolmas ei sitten enää mennytkään ihan putkeen...

Sinni tiesi heti metsässä jälkivaljaat päälle saadessaan, että ahaa, nyt ollaan tässä puuhassa ja varmaan jo verrytteli lihaksiaan mielessään. Annoin luvan lähteä ja Sinni sitten todella lähtikin. Siinä hommassa ei kyllä ollut tolkun hiventäkään... Jäljessä oli aika pian alun jälkeen kulma, josta Sinni juoksi vaatimattomasti 5 metriä yli kun ei sitä nyt ehtinyt niin tarkkaan haistella. Kääntyi kyllä kannoillaan yhtä nopeasti takasinkin ja palas jäljelle, mutta siitä asti meikäläinen antoi sitten liinasta koiran liikkua askeleen kerrallaan.

Nyt täytyy ottaa uudet aseet käyttöön, ettei jäljestäminen mee riemukkaaks juoksuks. Sinnillä oli kyllä harvinaisen hauskaa, mä tunsin kuinka harmaat hiukset kasvaa päänahasta. Suunnitelma olis se, merkataan seuraava jälki supertarkkaan, vaikka sit maanpohjanvärisellä jatkuvalla kreppinauhalla jotta tiedän tasan tarkkaan missä jälki kulkee ja mä hidastan Sinnin menoa roimasti liinasta, eteenpäin pääsee kun haistelee tarkkaan. Vähän epäilen, et ongelma korjaantuu nopeastikin, kun se tajuaa et kantsii haistella tarkkaan. Palkitsevaahan se jäljen seuraaminen on ja kyllä muuten näki, kuinka sitä otti päähän kun veti kulman roimasti pitkäksi. Maltti on valttia tässä puuhassa Sinni :)

Eiliseltä pari kuvaa:

Höpönlöpöä

2011-05-24T16:30:00.000+03:00

Voi Sinniä, se on aivan hassu. Änkeää itsensä joko ahtaaseen häkkiin nukkumaan tai sitten menee kylppäriin omaan pesäänsä tuhisemaan. Se joutuu nykyään oleen yksinolonsa kylppäri-saunassa, kun neiti rupesi askartelemaan meidän tyynyjä, niin joutu sitten tyynyistä eroon. Mitään muuta se ei oo ikinä innostunut tuhoamaan, mutta asiat joissa on sisällä vanua, on vaan liian houkuttavia. Ihan yhtälailla tuhoo ollaanko kotona vaiko eikö, kotona ollessa tulevan vahingon ehtii vaan huomaan ennen sen syntymistä. Se ei ees varsinaisesti revi, vaan puree yhteen kulmaan reijän ja alkaa nautiskellen nyhtään vanua ulos. Nostettiin aluks tyynyjä sen ulottumattomiin, mut sit kun se oli purru reijän mun peittoon ja ottanu sieltä vanuja, tuli lähtö kylppäriin :D Siellä hän sitten viihtyykiin portin takana niin hyvin että, herää umpiunesta kun tullaan kotiin.

Meidän toistuvista mahaongelmista on muuten pitänyt kirjoitella. Sinnillä on aina ollut herkkä maha, se on heittänyt helposti löysälle esim. vieraasta ruuasta ja aina on tullut aika isoja kakkoja. Maha on pysynyt kuitenkin suunnilleen kurissa, ollen välillä löysällä ja välillä vähemmän, juuri ikinä se ei kuitenkaan ole tarpeeksi kovalla ja anaalit täyttyykin sitten helposti. Nyt tässä taannoin se meni mahdottomaks, niin ripulille etten oo ennen nähnyt. Siitä asti Sinni on syönyt Inupektia, ensin akuuttiin ripuliin ja nyt ylläpitoannoksella ja arvatkaa mikä pelastus! Maha on pysynyt tasasen hyvänä päivästä toiseen :) Täytyy muistaa et noissa on kahden viikon varoaika, mut mun puolesta muuten saa syödä niitä pienellä annoksella pitkään, jotta se maha oikeesti pysyy hyvänä.

Tänään Sinni on muutamaan kertaan tullut heiluttamaan häntää, et tehtäiskö jooko jotain, mut painunut pian takasin pehkuihin kun on tajunnut, ettei nyt oo toimintaa luvassa :D Hauska nähdä se noin uneliaana. Nii ja ahneena! Normaalistikin se syö kyllä aikalailla kaiken mitä antaa oli se sit hyvää tai pahaa, mut nyt tuo on mennyt uusiin sfääreihin. Tänään se raapi aivan hermona yhden lipaston alle ja tadaa, siellä olikin yks ikuisuuksia virunut nappula, jonka tämä sitten söi melkoisella raivolla :D

Unta kuulaan ja sitä rataa

2011-05-23T12:05:00.000+03:00

Eilen oltiin taas treenaamassa hallilla ja hauskaa oli. Sinni harjoitteli yksittäisiä esteitä ja muutaman esteen rataa, tehden kaiken loistavasti. Yksittäiset esteet alkaa olemaan tutut ja Sinni rupeaa jo hakemaan esteitä esteen nimen kuullessaan. Erityisesti pussista se tykkää, sujahtaa sinne lujaa eikä tarvi apuja enää.

Tänään se on ruvennut selvästi vuotamaan, vielä eilen ei tullut oikeastaan yhtään mitään. Ihan normaali se on ja eilen treenasi loistavasti, ei kyllä juoksusta ollut haittaa. Ainoa ero on, että sitä nukuttaa koko ajan :) Lähtee kyllä ripeästi mukaan jos pyytää vaikka ulos, mutta heti tilaisuuden tullen lyö kerälle mahku pehmeään paikkaan ja rupeaa tuhiseen umpiunessa :) Ei se kyllä ikinä hösää sisällä, mutta ei se ihan noin sikeästi rupea heti nukkumaankaan. Noh, antaa lapsen levätä niin paljon kun sielu sietää :)

Terveet silmät ja juoksut

2011-05-21T16:58:00.000+03:00

Käytiin silmätarkissa, tuloksena kaikin puolin terveet silmät :)

"Ah niin iloinen" ylläri onkin sitten se, että Sinni aloitti juoksunsa tänään. Neiti on harvinaisen normaali, en kyllä olis huomannut mitään ellei sängyssä olis ollut pienen pientä veritahraa Sinnin alla. Voi kun Sinni säilyiskin noin normaalina, nyt ei ainakaan ole mitenkään masis tai muuta.

Ja taas agilityä

2011-05-20T21:28:00.000+03:00

Tänään oli seuran agitreenit, jotka suju Sinniltä taas kovin mallikkaasti. Nyt on Sinnille esteet tutut keinua lukuunottamatta ja keinun opettaminen on kyllä jossain hamassa tulevaisuudessa, Sinnin täytyy eka olla todella itsevarma muuten esteitten seassa kentällä, ennen kun sitä ruvetaan ottaan. Mut muut esteet on kaikki ollut tosi simppeleitä, pussista tuli tänään täyttä häkää vikat kerrat läpi niin, et mun käsi oli vaan siä sisällä namin kanssa, mut koko kangas kiinni. Musta tuntuu, et mitä pienempi ja pimeempi paikka, sitä innokkaammin se sujahtaa :)

Toisaalta taas puomille veti (liiankin) lujaa ja puomin draivilla vetästiin sitten aakin. Onneks kepo tulee aina treeneihin mukaan niin on neljä kättä apuna. Mietin uudestaan ja uudestaan, että voidaanko kokeilla aata, mitä jos Sinni epäröikin, entäs jos se ei jaksa kiivetäkään ylös, mitä jos se pelästyykin jne jne jne niin miten toimin ja mitä voi sattua. Mutta päädyin siihen, että riski on pieni ja sillä on niin hyvät kokemukset alla puomista, että todennäköisesti menee samalla ilolla aankin. Joku tutka tämmösissä mulle on kehittynyt, koska kun vein sen puomin jälkeen aan eteen, ni sinnehän se jo tempo itseään ja meni epäröimättä esteen. Molemmilla puolin oltiin varmistamassa ja tuin pannasta ettei vaan tee mitään idioottia, mutta Sinni meni kun vanha tekijä! Malttaa stopata kontakteillekin odota- käskystä ja syödä eväänsä kontaktin lopusta.

Se on niin ihana, kun silmät loistaen odottaa, että mille kivalle sitten mentäisiin! Ehkä meistä tulee joku päivä viä taitavia :) Sinni kyllä ainakin tykkää älyttömästi. Olen pohtinut, et vaikka itse vähän suunnittelin TOKO- uraa alkuun meille, niin ei kyllä ikinä! Mä en todellakaan ole niin pedantti luonne ja Sinni kattelee maisemia "tokoillessa". Ehei, yhtenä päivänä mä päätän, et nyt hion perusasennon priimaks ja saankin naksutettua sen hyväks, ni johan mä seuraavana päivänä pyydän sen sillä samalla käskyllä odotteleen sivulle kymmeneks minuutiks esim. noutoja tehdessä, jollon se toki jo ehtii muuttaa asentoaan. Toisella kertaa aattelen, et nyt teen oikeen hyvät jäävät ja vahvistan ne oikein priimoiks, ni kohta jo pyydän sitä istuun ikuisuudeks ja annan sen kattella sinne tänne, sama se kunhan nyt aika pian pysähtyy ja pysyy paikallaan. Ei ikinä, mulla ei ikinä riittäs hermo hioo kaikkee just eikä melken, mulle riittää et se on melken :D Niinku tänäänkin, kävelen eteenpäin, jätän Sinnin istuun paikalleen, meen esteen toiselle puolen ja annan hypätä ja palkkaan viä ruuallakin. Istuko se ripeesti priimasti? No ei kyl tullu mieleen kattella. Saiko se palkan ehkä ei-niin-täsmällisestä jäävästä? Joo, eka sai hypätä ja sit sai viä ruokaakin :D Jep jep, mitenhän se seuraavalla kerran suorittaa jäävän? Hupsis :D

Huomen olis tiedossa eka silmäpeilaus ja illalla ulkoilua hyvässä seurassa kaverin kans ja sunnuntaina suunnataan kohti SDP:ia ja ihanaa agilityn sisäkenttää ja toki myös parasta treeniseuraa. Muutama viime päivä ollaan vaan maattu, yhtenä päivänä Sinni ei poistunu ees meidän (isolta) pihalta, vaan rötkötettiin vaan pitkin pituuttamme nurmella. Täytyy välillä antaa niin kehon kun mielenkin levätä :)

Agilitya

2011-05-15T16:53:00.000+03:00

Jopas meillä oli hauskaa! Oltiin SportDogParkilla treenailemassa ja lähdettiin älyttömän hyväillä mielillä pois :) Sinni jatkoi esteisiin tutustumistaan ja mallikkaasti tekikin sen. Otettiin putkea, mikä oli ihan Sinnin mielestä niiiin hauskaa ja sinne oliskin joka välissä ollut kiva livahtaa. Pussia otettiin kepon pitäessä sitä auki ja rohkeasti rynnisti sieltäkin läpi vaikka pussi vikoilla kerroilla hipoikin jo selkää. Ja mikä kivointa, Sinni meni rohkeasti puomin! Sinnin feivörit idolikoira oli mukana, joten ekat kerrat mentiin sen vanavedessä ja Sinnihän siis menis ko. koiran perässä vaikka kaivoon. Molemmilta puolin varmistettiin ettei vaan pääse sattumaan mitään ja sitten mentiin jo kevyellä pantavarmistuksella reippaasti puomi läpi.

Sinnillä oli niiiiin hauskaa ja korvatkin säilyi hyvin päässä. Voi vitsi, me taidetaan vähän innostua :)

Soramonttuilua

2011-05-14T20:00:00.000+03:00

Käytiin ulkoilemassa tuossa soramontuilla. Siellä on huippu ulkoilla, kun on paljon tilaa, kivaa maastoa kuvaamiseen ja pieni järvikin Sinnille uitavaksi.

Mitähän nää touhuaa...?

Hierontaa ja lämmintä riistaa

2011-05-12T18:04:00.000+03:00

Meidän luottohieroja Susanna kävi taas eilen. Mä vähän jänskäsin, että kuinkahan mahtaa olla Sinni jumissa kun on alkanut uimaan ja melkosen paljon vielä, mutta eikä mitään, se oli parempi kun aikaisemmin! Hah, uinti tekee kuulemma lähes poikkeuksetta koiralle hyvää ja Sinnin kinnaavalle selälle se oli ollut parasta lääkettä. No, me ainakin jatketaan uimista! Mä oon vähän miettiny aina sen uidessa, et kohta tarvii lopettaa ettei se mee jumiin, mut tästä lähin Sinni saa uida niin paljon kun mieli tekee :) Etureidet oli vähän jumissa, muttei pahasti.

Tänään kepo tuli yhtäkkiä kotiin pulu kädessä! Oli lentänyt niiden halliin töissä ja loukkaantunut, joten kepo käytti tilaisuuden ja toi tirpan Sinnille. Ei ollut kauheen etukäteen mietitty eka tutustuminen lämpimään riistaan, mut ei näköjään ollu mikään ongelma. Kepo heitti tirpan muutaman kerran pöpelikköön, Sinnille lähetys noutamaan ja pulu suussa takaisin. Nappasi kyllä niin tottuneesti pulun ja vielä kunnolla syvälle suuhun eikä sulista retuuttaen, että ihan ihmettelin sen olevan ekaa kertaa asialla. Kyllä se on niin hieno koira <3

Agilitya ja MEJÄä

2011-05-10T23:21:00.000+03:00

Eilen oltiin agilityssä, tällä kertaa meillä oli varsin hauskaa. Opeteltiin ohjausta ja käteen tulemista, Sinni oli kauhean fiksulla päällä. Se on kyllä kiva siellä, jaksaa keskittyä tosi hyvin, eikä juuri näytä häiriintyvän toisista. Pysyi vapaanakin eikä suikkassu viereisen kaverin luo. Musta vähän tuntuu, että siitä voi tulla aika tykki vielä :)

Tänään jäljestettiin. Käytiin eilen kepon kanssa vetämässä myöhään illalla jäljet, toki pimeä ehti tulla joka ehkä vähän hankaloitti touhua. Ei ole kauhean helppo hahmottaa lähes säkkipimeässä metsässä, että mihinhän suuntaan jatkuis suunnilleen käveltävää maastoa. Vedettiin jälkiä kaksi, koska luvassa oli treeniseuraa. Tänään käytiin jäljet ajamassa ja tuota ööh, mitenhän sitä kuvailisi...? Noh, se oli menoa se! Jälki oli varmaan 300-400 metriä pitkä, ehti vaneta jotain 13 tuntia ja sisälsi yhden virtaavan ojan. Sinni lähti alkumakaukselta painamaan kun viimestä päivää, vauhti vaan kiihty ja mä roikuin narun perässä ja yritin päästä tarpeeksi lujaa. Kameramiehenä toiminut kepo ei pysynyt mukana alkuunkaan ja mua alko naurattaan ihan hervottomasti, kikatin vaan hulluna ja yritin pysyä ryteikössä pystyssä. Ojalla Sinni joutu vähän miettimään, mutta muuten meno oli kyllä melkosen ripeää. En tiijä mikä syttyminen sille on tapahtunut, jos vauhti on jatkossakin tuo, niin toivottavasti kokeen tuomarilla on hyvä kunto :D Jännästi se jäljesti yön yli painunutta jälkeä aivan erilailla kun muutaman tunnin painunutta, kai siitä oli ilmassa leijuva tuoksu jo kadonnut ja oli helppo painella maavainulla. Videosta ei saa tuon taivaallista selvää ja kepo selittää taustalla, mut latasin tätä kolme vuorokautta, joten laitetetaan nyt.

Käytiin käveleen myös piiiitkä lenkki kaverin kanssa, koirat sai remuta vapaana. Viimeks Sinni piti kaverilleen aikamoista jöötä aluksi, mutta nyt oli varsin herranterttu. Vähän aattelinkin, että se viimeks varmaan oli niin innoissaan, kun näki kaverin pitkästä aikaa ja niinku arvelinkin, tänään oli ihan normaalisti.

EDIT: Nonii, tää tosiaan piti laittaa lauantaina, mut toi video "vähän" jumi, joten tulee nyt tänään tiistaina.

Jatketaan nyt viä uusimmat kuulumiset: Tänään oltiin ulkoileen kaveriporukalla, mukana 8 koiraa ja voi että oli hauskaa. Kaikki sulassa sovussa touhuili yhdessä. Sinni kävi tietty uimassa, ja prkl lähti sorsan perään, siis uiden! Siinä kohtaa olis kyl ensimmäinen vapaaetonen saanut mukaansa kymmenen kiloo cockeria... Olisin voinut *päätä itse verbi* Sinnin. Sinne se hyppäs komeen loikan ja veti ties kuinka kauas sorsan perässä. Eikä todellakaan tullu vaikka pillitin. Se oli jotenki niin utopistinen tilanne, ei olis tullu mieleen, et koira karkaa ekaa kertaa kunnolla hallinasta UIDEN!

Mut muuten se oli kyllä hyväkäytöksinen, se on niin helppo isossa porukassa, kun ei haasta pienimmässäkään määrin riitaa ja uskoo huomaamattomimmastakin vihjeestä jos toinen ei halua sitä luokseen. Nyt näkys väsyttävän, ylläri 3 tunnin ulkoilun ja melkosen uintirinksan jälkeen...

Huomenna tulee hieroja ja mua vähän jänskättää. Edellisen kerran jälkeen Sinni on alottanu uimaan kunnolla, toivottavasti lihaksisto ei oo ottanu itteensä. Nii ja agiliidettykin on. Siitä tulikin mieleen, sunnuntaina mennään treenailee Lempäälän hallille.

Hieman huonosti voiva kurre ja muuta

2011-05-03T23:01:00.000+03:00

"Sinni mistä sä sen damin jo sait?" "Ööh, tuo ei kyllä oo dami..."

Aina jos Sinni onnistuu tempaseen damin jostain itselleen, se tulee sen kanssa luo koko vartalo ketkuen hännän hakatessa kylkiä. Niin nytkin, suussa vaan ei ollut dami vaan oikein siisti, mutta kylläkin jo hengetön orava. Sitä hän sitten kuljetteli rinta niin rottingilla edestakaisin, toi mulle ja oli mahdottoman ylpeänä. En tiedä mistä se ehti sen jo nappaamaan, oli varmaan kuollut aika lähiaikoina, kun oli niin siistin näköinen. Hassu koira <3 (äiti, me haudattiin se, vaikka E oliskin halunnu jättää sen teidän uuden huussin pönttöön)

Oli hitsin kylmä päivä, mutta Sinnihän menee uimaan oli keli mikä tahansa. Se juoksee laiturille, miettii hetken mihin suuntaan hyppäis ja sitten se onkin jo järvessä. Sen ei varmaan ole vedessä kylmä kun sinne niin mielellään aina menee, mutta maalle tullessaan tärräs tänään jos joutui olemaan paikallaan. Heittelin sille kerran damit ja tuloksena tämä:

En jaksanut leikata tuota, selitän sille lopussa jotain lämmittelemään menosta jne. Sinni on vähän surkean näköinen, kun on tosiaan viluinen ollessaan paikallaan märkänä (ja varastaakin jälkimmäiseen noutoon sen takia). Onneks sen kuitenkin tulee lämmin heti kun liikkuu.

Haetutin sitä myös vähän metsässä ja toki vasta viimeisen, helpon harjoituksen tehdessäni muistin, että niin, sitä vois kuvatakin. Tässä tulos:

Se on väsynyt eikä jaksa irrota enää... Normaalistikin sen haku on vielä aika lähellä tapahtuvaa ja se kyselee multa paljon, että mitä hänen sitten pitäis tehdä. Mutta se paranee koko ajan ja se on kiva, että Sinni on kuulolla aina, ainakaan vielä ei ole ollut sitä ongelmaa, etteikö se olis ohjattavissa. Täytyy vaan harjoitella sitä, että se hakee laajemmin, eikä vilkuile multa neuvoja.

Vähän surkeat videot, vaikka Sinni oli tänään hirmuisen hyvä!

Niitä ekoja juoksuja edelleen odotellaan... Voi kun tietäs, et ovatko tulossa kohta, keskikesällä vaiko millon. Arvon taippareitten kanssa, sinne kun ei mennä juoksussa ja MEJÄäkin voitas käydä kokeileen, mutta graah. Mä niin tiijän, et jos nyt saan sille taipparipaikan vaikka loppukesäks, niin se pukkaa ne juoksunsa just sillon. Toisaalta se on mun mielestä ollut vähän outo käytökseltään viime päivinä, väsynyt ja halunnut olla kokoajan vieressä, eikä oo niin innolla tehnyt kun yleensä. Mutta onhan silläkin erilaisia päiviä, että välttämättä ei johdu tulevista juoksuista. Että saas nyt nähdä, koska ovat tulossa :)

Ai niin ja siä agilityssäkin käytiin, se vaan oli aikas ööh, miten sen nyt sanois... Sinni käyttäyty äärimmäisen hyvin, olin tosi yllättynyt, koska sen kanssahan ei siis ole koskaan treenattu tuollasella pienellä kentällä, missä on paljon vieraita koiria. Mut se jakso keskittyä hyvin! Kai me sinne uudestaankin mennään ihan vaikka sitten häiriön takia, mut jossei nyt kuitenkaan aloteltas siitä keinusta ihan ekaks, eikä varsinkaan ohjaajapehmeän koiran kans pakottamalla...

Metsästystreeniä

2011-04-28T21:30:00.000+03:00

Käytiin mökillä tekemässä vähän noutoja ja hakuja. Noudot pelkästään vedestä, kaksi damia vedessä toinen etuoikealla ja toinen etuvasemmalla, ensin toinen ja sitten toinen. Ongelmitta lähtee noutamaan aina sen mille lähetän, ei yritä napata toista, on damit heitetty sitten missä järjestyksessä tahansa. Ja pysyy loistavasti vierellä istumassa kun heitän. Valkoinen dami ajelehti kerran auringon valaisemaan kohtaan Sinnin noutaessa toiselta puolen toista ja se oli sitten vaikea löytää, lähti reippaasti noutamaan, mutta joutui hetken hakemaan kun ei nähnyt auringolta damia, mutta löysi hyvin ja oli kyllä niin rinta rottingilla onnistumisestaan :)

Hakua sitten loistavassa varvikossa. Haetutin pitkään tyhjiä alueita, välissä sitten dami siellä täällä jotta koki onnistuvansa. Ja kyllä se hienosti hakikin, ei ole aikaisemmin hakenut niin pitkään. Sinni tulee pillittäessä hyvin takasin vaikka hakiskin intensiivisesti ja odottaa, että mihin suuntaan seuraavaksi pitää lähteä.

Sinni oli tosi rauhallinen, jaksoi istua vapaana sivulla pitkään ja kuunteli äärimmäisen hyvin. Kyllä oli kiva tehdä :)

MEJÄilyä

2011-04-27T21:15:00.000+03:00

Tänään oli jäljestyspäivä. Vedin jäljen naudanverellä, käytin sitä verettämiseen suhteessa saman verran kun kokeessa. Jäljellä oli pituutta jotain kuutisensataa metriä ja siinä oli kaksi kulmaa. Annoin sen painua seitsemisen tuntia, mikä oli hieman liian vähän sikäli, että Sinni meinasi lähteä oikaisemaan ensimmäistä kulmaa ilmavainulla kun tuuli tuli sopivasti. Korjasi kyllä itse takaisin ja reilusti alle kolmen minuutin. Kaatona lihakökkö, jonka Sinni nappasi tottuneesti kannettavakseen.

Sinni jäljesti hyvin ja ongelmitta tuota oikaisuharkintaa lukuunottamatta. Se selkeästi nappaa nyt herkästi ilmavainulle, koska ollaan myös pelastushakuiltu, mutta hyvin malttoi korjata nenän maahan. Jäljestysvauhti oli kävelyvauhtia. Mä en tietenkään taas jaksanut krepittää jälkeä, mutta sillä perusteella, missä oletin jäljen tarkalleen kulkevan, Sinni näyttäisi herkästi hyppäävän metrin sivuun molemmin puolin, spanielimaiseen tapaan.

Videotakin olis, en saanu ladattua koko yli 10 minuutin roskaa, mut tää pätkä onnistu. Tuossa näkyy jälkimmäinen kulmakin.

Lisää taidonnäytteitä

2011-04-25T20:56:00.000+03:00

Eilen vasta vähän harjoteltiin, tänään hiottiin jo tekniikkaa. Kerta toisensa jälkeen Sinni molskahti laiturilta millon mistäkin syystä. Valkosen damin se havaitsi helposti, mutta veteen täysin maastoutuvat kepit oli hankalempia, hienosti Sinni kuitenkin tajusi uida rinkiä rinkiä ja löysi loistavasti etsimänsä. Kokeiltiin vähän soudella (sen jälkeen, kun mun piti tehdä se yksin ja Sinni-tollo hyppäsi perään) ja se sujui, öö, melko vauhdikkaasti... Kaveri keikkui puolelta toiselle, kurkotteli kaisloja laidan yli ja hyppeli kyydistä järveen. Me tykätään kepon kanssa kovasti meloa ja meidän edesmennyt Rome osasi loistavasti olla kyydissä, ensin istui ja katseli, kunnes sitten painui kannen alle nukkumaan. Toista voi olla Sinnin kanssa...Se hölmö elää niin hetkessä, pomppaa menemään kun jotain mielenkiintoista näkee :D Täytyy vähän opetella tuota vesillä käyttäytymistä :) Mut kyllä tuli hyvä mieli ja iso hymy, kun se niin rohkeasti suhtautuu veteen ja veneeseen!

Pläts

2011-04-24T17:19:00.000+03:00

Oli jotain puhetta Sinnin mieltymyksestä kaikkiin rapakoihin mun vanhempien kanssa ja iskä kommentoi, että mökillä onkin sitten hyvä loiva ranta mistä Sinni pääsee hyvin uimaan.

Jep jep, kyllä sitä rantaa tarvittiinkin :D Tollo hyppi yksinäänkin laiturilta ja kävi heittämässä vähän rinksaa. Hyvin se pääsi kaislikossakin ja olihan siä hyviä hajujakin :) Vieressä majailleen sorsapariskunnan se jätti onneksi aika hyvin rauhaan, alkuun näytti siltä, että lähtee uimaan niitä mulle paistiksi, muttei sitten onneksi lopulta. Mainittakoon, että Sinnihän siis ei tällä hetkellä todellakaan automaattisesti pysähdy linnun lähtiessä, vaan lähtee kyllä hyppimään perään jos tilaisuuden saa. Vaan se taitaa olla aika luonnollista, joten täytyy istuttaa sitä pillillä nyt oikein olan takaa.

Auringon kovuus ja kirkkaus teki tepposet, sitä on niin tottunut siihen, ettei valoa ole ikinä tarpeeksi, ettei tajua tällaisen mahdollisuutta. Mut tää on huvittava, muuten koira on märkä, mut häntä on jo kuivunut. Kai se heiluttaa sitä niin paljon, et kuivuu pian :D

Kevätkuvia

2011-04-22T22:37:00.000+03:00

Vihdoin on melkein kaikki lumet lähteneet! Tajusin kaivaa tänään kameran esiin kun pihassa touhuilua (parin tunnin lenkin jälkeen) oli takana kuutisen tuntia, joten kuvissa näkyy niin rauhallinen, niin rauhallinen koira :D Se pisti ihan makuulteen nurmikolle, olin hetken että anteeks mitä sä teet? Mut kattokaa osaa se relatakin :D

Sille on kasvanut ihana häntä!

Nätti se tosin on muutenkin :)

Tossa oli reilu kakskyt astetta lämmintä, joten kyllä kelpaskin makoilla.

Hiano damikin Sinnillä.

No jakso se vähän spurtatakin.

Susanna- hieroja kävi taas kopeloimassa Sinnin ja Sinni nautti. Antaa väännellä itteensä miten vaan ja on ihan rentona. Ihmettelen, et se jaksaa niin nollata, vaikka hetkeä aikaisemmin on erittäin estotta pusuttanut Susannan melki hengiltä. Mut siihen se köllähtää, silmät lupsuu ja neiti on ihan lötköpötkö. Selkä oli vähän kireä, tosin ei niin paljoa kun viimeks ja Susanna sanoikin, et se selkä varmasti tulee olemaan se mikä tuolla kipeytyy jos kipeytyy, kun on pitkän mallinen. Muhkeat reidet oli hyvät ja pehmeät. On kyllä onni, kun on louottohieroja jonka käsittelyyn koira antautuu täysin :)

Sinni menee 21.5 silmäpeilaukseen joukkotarkkiin. Toivottavasti kaikki on kunnossa! Ja ens torstaina aloitetaan agility :) Musta vaan vähän tuntuu, et se on grande katastrof, mut se nähdään sit :D

Ihmishakua ja muuta

2011-04-17T20:00:00.000+03:00

Mieletön keli! Sinni nauttii kun rapakoita on kaikkialla ja hankkii tehokkaasti suojaväriä itselleen. Välillä vastapainoksi pitää käydä pulahtamassa kirkasvetisessä lammessa, jonka jälkeen rapa tarttuukin itseasiassa vielä paljon paremmin turkkiin! Onneksi sen turkki kuivuu nopeasti :) Mulla ei ikinä ole ollut koiraa, joka olisi tykännyt uida. Sinni herättää kovasti mussa hämmästystä, kun silkasta riemusta molskauttaa itsensä milloin mihinkin ojaan pulikoimaan.

Käytiin pitkällä kävelyllä metsässä. Tuo mun kepo on outo kun puikkasee aina huomaamatta piiloon, mutta onneksi verraton koirani etsii kepon takaisin :) Jännästi Sinni innostuu ihmistenkin etsimisestä, mietin joskus että se saattaa olla yks hailee sille kun lintujen etsiminen on niin tärkeää, mutta kyllä ihmisetkin motivoi kummasti. Kiva nähdä, miten se alkaa toimimaan kun saadaan treenejä muutamalla muullakin maalimiehellä :)

On se kyllä niin täydellinen koira, kiitosta vaan sinne kasvattajan suuntaan :) Aivojen jaossa tuo ei alunperinkään ole ollut mukana ja tekevälle sattuu kaikenlaista, mutta ehkä sen Sinni on just Sinni! Se on niin hölmö kun koira olla voi ja niiin rakas <3

Ääliö ui

2011-04-12T18:09:00.000+03:00

Molskis vaan kuului ja siellä se oli - metsään ilmestyneessä lammessa meinaan. Ensiksi luulin, että se idiootti etsii kohtaa päästä sieltä ylös kun ui edestakaisin, mutta houkuteltuani sen kuivemmille vesille vain todetakseni, että se hyppää välittömästi vapaa- käskyn saatuaan takaisin, totesin että huvikseen se siellä näköjään polskii. Päästyämme ko. lutakosta eteenpäin loppulenkki keskittyikin sitten Sinnin osalta lähinnä uusien jorpakkojen etsimiseen... Mahaplätsillä suoraan ojaan ja sitä rataa. Huoh, kun ei nyt tulis vesihäntää tai pissatulehdusta. Mutta Sinnillä oli hauskaa, siitä ei ole epäilystäkään!

Jäljestystä

2011-04-10T19:29:00.000+03:00

Nyt se on avattu, MEJÄ- kausi! Kaverille reteästi sanoin, että eiköhän mennä ajaan kevään ekat jäljet, kun meidän metsästä on jo niiiin hyvin lumet sulaneet. Eipä tarvinnu paljon yllyttää, mutta kyllä meinas hymy hyytyä, kun jälkiä olin vetämässä. Yhtäkkiä se lumeton alue kutistuikin pieneksi pläntiksi eikä tilaa ollutkaan. No, tekemättähän ei jätetä. Ja toki tyypilliseen tapaani tokan jäljen puolivälissä mietin, että hmm, oliskohan nää kannattanu krepittää, noooo ei kai, meillon taitavat koirat :D Et lähtökohdat on kunnossa, kuten aina :D

Sinnillä meni kuppi ihan nurin kun koirakaveri saapui pääs peuhaan, se oli pikkuisen röyhkeä. Kaverin koira sai multa aimokehut kun vähän tajus näyttää Sinnille hampaita ja pitää kuria. Sinni kyllä uskoo, se tulee maansa myyneenä mun luo, että äiti, tuo julma koira kehtas sanoa mulle, auta, mutta niin kauan kun toinen ei sano, Sinni leikkii ei-niin-kohteliaasti. Riitaa se ei haasta missään nimessä, muttei kyllä kauheasti kunnioita toisen herkimpiä eleitäkään. "Sä leikit nyt, tahdoit tai et!"

Nojuu, tämän possuilun jälkeen mietin, että mitähän tulee kun lähdetään jäljelle, mutta aivot löyty sillä salaman sekunnilla kun nappasin sen naruun valmistatumaan siihen, et kohta täytys keskittyä. Se on aina niin: niin kauan hölmöillään, kunnes on noutajahihna kaulassa - silloin tehdään töitä. Jälki oli jotain 200-250 metriä pitkä, kulki sammaleisessa kosteassa metsässä, käytin verettämiseen vajaan desin naudanverta ja jälki vanheni viitisen tuntia. Sinni haisteli alkua tarkkaan, jonka jälkeen lähti jäljestämään sujuvasti ja suoraan kaadolle. Ei ongelmia, ei todellakaan. Oli hauska nähdä Sinni tekemässä niin intensiivisesti jotain, pieni koira oli aivan tosissaan :) Häntä heilui lakkaamatta matalalla puolelta toiselle.

Kaverin koira on pettämätön jäljestäjä, joten tehtiin sotasuunnitelmaa kokeita silmällä pitäen :) Myös ihmishakuilu himottaa, siihen on värvätty siipatkin mukaan (öö, heidän ehkä tietämättään :D). Ah, kevät, sua on niin odotettu! (paitsi märkiä ojia ei olis tarvittu...)

Loppuilta istuttiin ja höpötettiin Sinnin löydettyä käytöstapansakin. Sehän ei ole juuri päässyt vapaaksi nyt viimeaikoina toisten koirien kanssa, joten pennusta asti tutun koiran näkeminen sai näköjään pöllöilygeenit valloilleen. Vaan töitten teon jälkeen oli niin rauha maassa, toista ei härnätty enää yhtään vaan oltiin ihan kohteliaita :)

Tyytyväiset jäljestäjät

Harrastuksia

2011-04-01T12:36:00.000+03:00

Pöllöteini pääsee agilityyn! Hah, ilmoitin meidät meidän koirakerhon alkeisagilityyn kesäksi. Mua on ko. laji alkanut kutkuttaa enemmän ja enemmän, saas nähdä kuinka innostutaan :)

MEJÄ- kauden starttia odottelen kun kuuta nousevaa, joka päivä mietin, et josko jo tänään ottasin jäniksen sulaan et vois vetää jälkeä, mutta vielä sitä lunta vaan on liikaa. Askartelin Sinnille MEJÄ- valjaatkin:

Pisteet Sinnille asiallisesta poseerauksesta... Yhtä järkevänä kuten aina.

Kattelin jo kesän kokeita ja liityin muutamaan eri yhdistykseen, jotta koepaikka olis helpompi saada. Tavote olis saada siirto voittajaan (jollon sit tulee se hemmetin H:n metsästäminen näyttelystä), mut katsotaan, katsotaan.

Taippareita silmällä pitäen mun piti eilen askarrella kahesta siivestä riistapukki, mut ööh miten ne kiinnitetään siihen lautaan? Harjotusvälineenä toimi sit vaan yks siipi. Kylmä riista ei ole ongelma, yhtälailla Sinni tekee kun damienkin kanssa. Tää alkukevät on yhtä innolla odottamista, MEJÄn lisäks odotan innoissani jäiden sulamista. Oletan, että Sinni ui erittäin mielellään, mut se nähdään sit Ü

Hierojalla

2011-03-29T15:21:00.000+03:00

Tai oikeastaan hieroja meillä. Jo jonkun aikaa olen miettinyt, että Sinnin olis varmaan aika käydä ensimmäisen kerran hierojan käsittelyssä, sen lihaskunto kun kasvaa kohisten. Ei ole vaan sopivaa hierojaa löytynyt, ihan ketä vaan ei viitsi ajeluttaa vaikka kaupungista tänne skutsiin, olen aika tarkka siitä, minkälainen tyyppi mun koiraa hieroo. Mutta nyt löytyi sopiva, monen suosittelema kohta valmistuva opiskelija joka oli valmis ajamaan tänne, joten ei kun toimeksi!

Susanna oli harvinaisen loistava, elämäänsä riekkuen viettävä Sinni rauhoittui lattialle silmät lupsuen. Selässä oli kireyttä, minkä olen aistinutkin sillä, ettei Sinni ole tykännyt kiepsahtaa etukautta ripeästi sivulle. Se tekee kerran tai kaks ok ja sen jälkeen alkaa hidastelemaan. Samoin kankuissa oli vähän kireyttä, mutta ne vetristyivät hienosti.

Kyselin Susannalta, että onko niin, että hieronnasta on hyötyä vaikkei mitään megaongelmaa olekkaan ja hän sanoi, että just niin, mieluummin hierotaan niin että lihakset pysyykin kunnossa eikä vasta sitten, kun jumeja on siellä täällä. Otettiin Sinnille toinen aika parin viikon päähän ja sen jälkeen Sinni jatkaa tasaisin väliajoin ennaltaehkäisevää ja lihasten hyvinvointia tukevaa hierontaa. Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että säännöllinen hieronta on hyväksi ja varsinkin kun kyseessä on täysiä pöllöilevä Sinni, niin lihaksista huolehtiminen on tärkeää.

Suosittelen! On kiva, kun tietää, et koiran lihaksisto on kunnossa :)

Aaaauuuuuuuuiiii!

2011-03-26T18:12:00.000+02:00

Ehkä se on sittenkin leijona...

Jääkuvia

2011-03-26T18:00:00.000+02:00

Käytiin taas hölmöilemässä jäällä.

Mukana menossa porukoiden mökistä Sinnin vaivihkaa nappaama lelu.

Tässä tiivistyy koko Sinnin olemus. Voisiko hölmömpää olla?


Sivukuva! Eka sivukuva ikinä! Ei oo helppoo tällasen otoksen saaminen...

Damit pysy visusti repussa ja Sinni tyyty tekemään tokoa (tekikin kyllä hyvin). Isot on korvat, mutta melko hyödyttömät ovat olleet viimeajat. Kaikki on ok niin kauan, kun ei treenata metsästystä, mutta auta armias, kun tarkoitus on ottaa vaikka hakutreeniä. Niin kauan, kun Sinni ei näe markkeerausta (tai näkee ja saa noutaa) se pysyy hanskassa, pysähtyy pillista, tulee luokse kesken kiihkeimmänkin haun, mutta auta armias, kun se näkee, että tuonne tipahti, eikä oliskaan lupaa noutaa. Kyllä ottaa päähän pientä koiraa.

Sinnillä on lisäksi ollut ihan höpöhöpö- mörköilyä, joten voinen kai oikeutetusti toivottaa teini-iän tervetulleeksi. "ai mitä, huudatsä siä jotain, oota mä eka vähän haistelen täällä". Joten nyt otetaan tehokuuri tottelevaisuutta, että pöllökakara pysyy hanskassa Ü (vallatonhan se tulee olemaan varmaan vielä eläkkeelläkin ja ööh, miten sen sanois, hieman ehtivä luonteeltaan, mutta korvat sais löytää takaisin paikoilleen).

Operaatio kenkä (tark. kallis kenkä)

2011-03-25T13:42:00.000+02:00

Olipa kerran kaunis ja lämmin päivä. Vietettiin koko aamupäivä ulkona, tollokakru touhuili omiaan meidän kaataessa puita ja polttaessa risuja. Alkoi tulla nälkä, joten tulin sisään tekemään ruokaa ja tein pahemman luokan virheen. Ajattelin, että jätänpä sekä verannalle tuovan ulko-oven, että verannalta varsinaisesti taloon sisään tuovan välioven auki. Viileä ilma tekee sisällä hetken hyvää ja Sinni saa päättää, tuleeko sisään vai ulos. VIRHE.

Välittömästi, siis hämmästyttävän nopeasti tämä Väläys kipitti sohvalle mun kenkä suussa. Ymmärsin heti, minkä virheen tein jättäessäni erittäin poikkeuksellisesti Sinnille pääsyn verannalle, jossa kenkiä säilytetään ja taisin jo huokaista, että onneksi huomasin sen ajoissa. Vaan kun menin viemään kenkää takaisin toisen kengän viereen, niin toista ei ollutkaan missään.

Käynnistettiin mittavat etsinnät sisällä, ei ole kenkää missään, ei varmasti. Vilkuiltiin viattoman olemuksensa takana voitonriemuaan nauravaa Sinniä, kertoisit nyt missä kenkä on. Mahdottomalta tuntunut ajatus siitä, että kenkä olisi ehtinyt ulos asti alkoi hetki hetkeltä tuntua enemmänkin todennäköiseltä. Ei sitä löytynyt sisältä, joten ei auttanut kun siirtyä ulos kenkämetsälle.

Sinni osaa "tuo mulle"- käskyllä tuoda esineitä, sellaisia jotka on lähimaastossa tai sellaisia, jotka sillä on hetki sitten ollut. Tuo mulle- toistelu tuotti yhden jos toisenkin halon. Aina sen rynnätessä penkkaan ja nostaessa jotain olin toiveikas - nyt tulee kenkä! Ei tullut, tuli kymmenes halko. Kyseisiä halkoja Sinni on levitellyt pitkin pihoja marraskuusta asti, joka ikinen kerta puita hakiessa se ottaa vajasta yhden, joten niitä on "muutamia" siellä täällä. Sinnin henkilökohtaista hupia kun on kantaa niitä erinäisiin piiloihin ja vaihdella halkoja piilosta toiseen.

Meidän piha ei ole ihan pieni ja hankikannosta nauttivan Sinnin on huomattavasti helpompi kulkea kun meidän uppoavien ihmisten. Meinasi epätoivo iskeä, mun ihana Icebugin ulkoilukenkä, jolle olisin suonut vielä useita talvia. Kunnes lopulta, katseeni osui yhden puun juurelle, jossa nökötti tumma esine, tarkemmin katsoessani kenkä! Löytyi, onneksi. Nyt on Icebugien turvallisuus jatkossa taattu, enää eivät pääse pitkäkyntisen kyytiin.

Loppuhuomautus: Älä päästä cockeria paikkaan, josta se voi viedä jotain tärkeää ulos. Äläkä ikinä aliarvioi sen nopeutta toimia!

Ulkoilua ja treenailua

2011-03-13T18:51:00.000+02:00

Vapaapäivän ja mielettömän kelin kunniaksi kipaistiin mökille nauttimaan järven jäästä. Täällä skutsissa asumisessa on se hyöty, et mökille on vartin matka :D Oli jännä valo (kaunis), kirkas mutta silti pehmeä, tuli hyviä kuvia kohtuu pienellä taistelulla. Mullon siis Nikonin D3100runko ja Sigman 18-250mm f3.5-6.3 OS sekä Nikonin 35mm f1.8 putket, joista en todellakaan saa irti sitä mitä voisin saada, mutta joskus, kuten tänään tuli kyllä hyviä otoksia. Oli niin mieletön kevätilma, että pystyin makaan jäällä räsymaton päällä varmaan tunnin putkeen kameran kans eikä tullut yhtään kylmä. Meno oli Sinnin osalta sitä tavallista; täysiä ilman järjen hiventä.

Tuossa tokaviimeisessä Sinnissä on kovasti isänsä näköä.

Rannan tuntumassa ollut kaislikko oli kans kiva, Sinni kävi hyppimässä niitä kaislan päitä suuhunsa.

Treenailtiin hetki jäällä ja Sinni oli hyvä. Sinni tosiaan on ensimmäinen metsästyskoira mulle, mun kokemus tuonlaisen koiran treenaamisesta tätä ennen on pyöreä nolla ja se kyllä näkyy :D Mutta Sinnin kanssa treenaillaan lähtkökohtaisesti siksi, ettei mikään ole sen mielestä hauskempaa ja toiseksi siksi, että joskus toivottavasti Sinni toimii meille noutavana ja karkottavana koirana. Meidän tavoitteet ei oo kauhean suuret, joten ei se oo niin vakavaa. Pääasia on, että meillä molemmilla on hauskaa, Sinni pääsee tekemään sitä mihin se on luotu ja samalla kehittyy niin, että se on joskus avuksi metsällä.

Meikän lähetykset oli oikeen harvinaisen loistavia (ehheh), sellasia roiskasuja suunnilleen vähän sinne päin, tässä just hyvä esimerkki:

Nojuuh, jossei nyt kuitenkaan ihan noin jatkossa. Joten vähän tarkennusta hommaan ja huomasinkin, että paras on mennä sen viereen kyykkyyn, silloin se on helpoin lähettää just sinne minne haluan.

Noissa siis dami on heitetty ajat sitten Sinnin näkemättä ja se lähtee hakemaan aluetta jolla suunnilleen tiedän damin olevan.

Kyllä mä nähtävästi nyt osaan lähettää sen oikein. Tuo harjoitus tehtiin ekaa kertaa, joten se ei suju vielä ihan täysin eikä Sinni ymmärtänyt oikein miten tulla sivulle jos olen kyykyssä, mutta se teki tosi hienosti. (pahoittelen ällöttävää lepertelyäni, mä kehun jos vähänkään on aihetta)

Ja vielä yks perusnouto. "Enää ei tehdä koska olet niin hieno" Siihen on hyvä päättää :)

Karpalot

2011-03-09T21:23:00.000+02:00

On tullut kannettua kaupasta pussi jos toinenkin karpaloita kotiin. Ne on olleet meidän pelastus jo ties kuinka pitkään, siis sieltä asti kun niitä tajusin kokeilla. Jos Sinni syö niitä päivittäin, pissailu pysyy normaalina eikä ulos ole mikään kiire. Kun niitä unohtaa muutaman päivän antaa, niin johan alkaa ralli ulos, Sinni haluaa pissalle parin tunnin välein ja on selkeästi levoton. Kun taas annan karpaloita, pissailu palaa normaaliksi alle vuorokaudessa. Aika jännä! Mä olen niiiiiin tyytyväinen, että pissarumba on takanapäin ja selvisi lopulta näinkin helpolla. Ekaa juoksua odotellessa, sitten loppuu varmasti tämä herkästi oireilu. Karpalot on vaan sairaan pahan makuisia Sinnin mielestä, mutta kyllä se ne aina lopulta syö. Se on niin hauska kun sillä on hirveä ristiriita itsensä kanssa, se mieltää karpalot ruuaksi ja kaikki ruoka täytyy tietty syödä, mutta kun on niin tajuttoman pahaa :D Hän sitten aina vähän kerralla närppii ja irvistelee välissä, mutta pakko on kaikki syödä kun eihän ruokaa sovi syömättä jättää :) Tollo pentu.

Meillä on yks jänis pakkasessa (armas aviomieheni osui tiellä jänikseen, jänis kuoli ja tämä älynväläys nosti sitten pitkäkorvan peräkonttiin ja soitti kohta mulle, että nyt on Sinnille pakastimessa jänis...jep jep) jolle pitäisi joku käyttötarkoitus keksiä, kun en ajatellut sitä koiran kokoista raatoa säilyttää loputtomiin meidän pakkasessakaan. Se toki on miehen tapaan pakastemarjojen päällä jätesäkissä, musta on ehkä vähän outoa, että samassa pakastimessa mun marjojen ja mehujen kanssa on pakastettu kokonainen jänis. Mutta josko sen sulattais ja vetäis heti lumien sulettua laahausjälkeä, tulis hyvää treeniä taippareihin.

Laitoin youtubeen hakusanaks working cocker ja katselin videoita ja tulin siihen tulokseen, että Sinni taitaa olla aika pieni. Sillä on korkeutta joku 37-38cm ja painoa 9,5kg. Hyvin syliin kopattava otus siis vielä.

Muutama video

2011-03-06T19:26:00.000+02:00

Peruspöllöilyä

2011-03-05T22:04:00.000+02:00

Tollopentu löysi päästäisen, elävän siis, muttei ottanut sitä hengiltä. Eläinraukka huusi kun syötävä Sinnin sanoessa, että älä pelkää, mä ihan hellästi kannan sua. Päästäinen sitten silti ilmeisesti sai sydärin, kaput se kuitenkin oli jonkun ajan päästä. Sinni kuitenkin tunnollisesti hoiti arvokuljetuksen kotiin asti pitkältä metsästä.

Eilen tein sille hakuja metsässä ja enköhän onnistunut kakrun sellaiseen julmettuun kuoppaan. Katsoin nopeasti, että muutaman metrin päässä on hyvä, ei kovinkaan syvä isohko kuoppa ja nakkasin damin sinne kun Sinni ei huomannut. Lähetin sen hakemaan ja humps, kohta ei näy koiraa missään. Odotin ja odotin ja tulin jo vähän epäuskoiseksi, eihän se nyt voi mitään Liisa Ihmemaassa- temppua tehdä. Mietin, että ehkä siellä oli joku haju jota se jäi tutkimaan. Pakko oli kuitenkin mennä katsomaan kun ei näkynyt karvaakaan kuopasta ja hupsista heijaa, Sinni oli jossain ties kuinka syvällä lumen alle lähtevässä onkalossa. Jotenkin siihen oli kerääntynyt lunta vain kerrokseksi ja Sinnin mennessä päälle se humpsahtikin sinne sammalien sekaan. No, joka tapauksessa yritin sitten auttaa Uskollista Ystävääni pois sieltä, koska sillä itsellään ei ollut kyllä pienintäkään mahdollisuutta kavuta takain maan päälle, mietin että jääköön dami sinne, pyydän miehen hakemaan sen myöhemmin, mutta näppärä kakara mun ojentaessa käsiä ojensi ensin damin ja sitten etutassujaan niin että pystyin vetämään sen pois :) Enpä tämän jälkeen nakannut dameja enää yhtään sellaiseen paikkaan, missä saattaisi olla lumen alla jyrkkä kuoppa.

Tänään oltiin käymässä mökillä, keli plussan puolella, mutta jäällä tuuli pirusti. Jätin Sinniä istumaan paikalleen, juoksin jonkun matkaa ja heitin damin, palasin takasin ja odotin hyvän tovin, kunnes lähetin sen noutamaan. Meikäläisen käsinheittokyky on melko rajoitettu, joten jos yhtään haluaa matkaa noutoihin, niin ite on vietävä damit kauemmas. Molemmilla oli hauskaa, Sinni oli hyvä ja sen ollessa sellainen sitä on hyvin ilo ohjata. Juostessaan valtavan kovaa Sinnin ote damista ei ole välttämättä parhain, se pitää edelleen välillä turhan hellästi kiinni, joten täytyy siihen kiinnittää huomiota.

Muutama jäältä napattu otos:

Hyvät kinkut ja Dumbon korvat

Tukkakin meni sekaisin.

Ehkä se on sukua jänikselle?

Kevät!

2011-03-03T09:36:00.000+02:00

Vihdoin kevät alkaa! Aurinko paistaa ja LÄMMITTÄÄ, meidän tielle oli sulanut ensimmäinen pälvipaikka, hiekka oli tullut lumen alta esiin :) Sinni jaksaa olla loputtomiin ulkona, ei tule kylmä ei. Voi että sillä oli hauskaa yrittää ottaa kiinni talon räystäältä tasaisesti tippuvia vesipisaroita. Kyllä pistää hymyilyttämään, kun mittari näyttää muutamaa plusastetta.

Kuvatkin paloi valosta puhki :)